Eikö Vega olekaan TOKO -kone?

Kuukausi ainakin on tässä ihan vaan oleiltu ja tauon innoittamana päätin kuin päätinkin mennä Vegan kanssa TOKO –kokeeseen. Jopas tuli pettymys! Eipä Vega ollutkaan kone! Kolmos –tuloksen kanssa tultiin ”häpeillen” kotiin…

Päivä alkoi jo hieman merkillisesti, kun aamuhämärässä Vega kirmaisi jonkin metsänelävän perässä pihametsään aamulenkillä. Palatessa silmät pyöri päässä ja mielessä näytti kyllä olevan jotkin ihan muut harrastukset kuin TOKO. No, onneksi ei sentään törmännyt naapurin pukkiin! Eilen nimittäin portin ohi kävellessämme nuorikkomme Bimu bongasi naapurin pihassa irrallaan liikehtineen mahtavaturkkisen, käyräsarvisen pukin. Siis ihan todentotta oikean vuohipukin! Mitä ihmettä se siinä teki? Siitä ei kyllä ole edelleenkään tietoa… Onneksi taisi olla lauhkeaa sorttia, kun ei Bimun liikehdinnästä ottanut ”pultteja”. Edelleen siis sekä Bimu että Vega ovat saaneet pitää turkkinsa koskemattomina.

Eikä koepaikallakaan sitten ihan tuubiin ”alkuveryttelyt” sujuneet. Päätin piipahtaa viereisen metsän laitaan hieman irroittelemaan. Ja eikös mennyt linnustukseksi tämäkin homma! Vega nosti ilmaan hurjistuneen fasaanin, minkä jälkeen päätin siirtyä verryttelemään väljemmille maille. Ei sitten sinne asti kuitenkaan päästy, kun jo toinenkin fasaani sinkaisi ihan vierestä ilmaan. Siinä kohtaa Vega oli jo kytkettynä, joten mammalla on nyt sitten toinen käsi enää vain muutamalla säikeellä koossa. Että sellainen tottelija ! Pitäisi ehkä sittenkin treenata tottista vielä lisää…

Itse koe alkoi hyvin ja ensimmäinen puolisko liikkeistä meni mallikkaasti. Toisen puoliskon aloitti ruutuunohjaus, Vegan bravuuri-liike. Vega meni käskystä merkille ja toisesta käskystä lähti reippaasti ruutua kohti. Mutta kas, ruudun etummaiset merkit kohdattuaan pysähtyi kuin naulankantaan, kääntyi nopeasti ympäri ja meni epäröimättä omatoimisesti maahan. Ja tämän kaiken teki alle sekunnissa, joten mitään ei ollut tehtävissä. Liikkeestä pisteitä saman verran kuin Suomi saa yleensä euroviisuista eli pyöreät nolla.

Seuraavat liikkeet menivät taas ihan ok aina viimeiseen liikkeeseen asti. Kyseessä oli noutajalle ah-niin-helppo hyppynouto. Eihän noutaja nyt kertakaikkiaan voi olla osaamatta hypätä tai osata noutaa. Siispä tuota liikettä helpompaa ei todellakaan voi olla! Mutta kun menee pieleen, niin sitten kyllä menee yleensä kunnolla pieleen. Heitin metallikapulan esteen yli ja pom-pom-pom se sitten hyppeli sisähallin pehmustetulla alustalla sivuun esteestä. Vega hyppäsi hakemaan, nosti kapulan ja KIERSI esteen ohi tyytyväisenä murhanhimoisen ohjaajansa viereen. Grrr… eikä kehässä voi edes moittia… Eipä tuo tosin kyllä kiitoksiakaan saanut. Nolla pistettä jälleen. Ja lopullinen tulos siis kolmonen ja sijoitus kolmas. Ei ole kone ei --- ainakaan tänään. Mutta taitaa kyllä totuuden nimissä olla syytä tunnustaa, että eihän siltä voi vaatia, kun ei ole ohjaaja kerran viitsinyt harjoitellakaan. Siispä Vegan turkki on edelleen koskematon ja mahtava ruokapalkkakin sitä odotti, vaikka nuo pari yksittäistä liikettä menikin penkin alle. Ohjaajalla oli kuitenkin kivaa ja kehässä tapahtuneesta hännän vipatuksesta päätellen Vegalla myös. J

Hirvittää -- mmöööö

Jälleen lomalla. Bimu täytti justiinsa kymmenen kuukautta. Terhakka tyttö. Edelleen kiltti kuin mikä. Ja nyt sopivasti lihonut. Elo-syyskuussa kävi nimittäin niin, että lomien myötä liikunta kasvoi ja samalla aloitettiin lohiöljyn lisääminen ruokaan. Näiden seurauksena kaikki kolme nelijalkaista alkoivat yllättäen laihtua ja syyskuun lopulla aloin olla jo epätoivoinen ämpärinkokoisten ruoka-annosten vain kasvaessa. Jahti-Vahti vaihdettiin energisempään, mutta sekään ei tuntunut auttavan. Kylkiluut paistoivat erityisesti Vegalla ja Bimulla. Pitkän mietiskelyn jälkeen lopetimme lohiöljyn ja kas, koirat alkoivat lihoa. Nyt on lohiöljy siitä lähtien ollut tauolla ja kaikki koirat alkavat näyttää koirilta jälleen. Ja erityisesti Bimu näyttää nyt jo oikein hyvän näköiseltä.

Syyskuussa ajeltiin Bimun kanssa taippareihin Kouvolaan. Pitkä matka, mutta onneksi se ei ollut turha! Taippareiden jälkeen ei sitten ollakaan treenailtu mitään. Pitkä koetäytteinen kesä ja sen perään putkahtaneet Vegan ja Jenyn juoksut taisivat tehdä tehtävänsä ja nyt on vaihteet sitten olleet vapaalla ainakin kuukauden ajan. Onneksi pulkka ei sentään sattunut pysähtymään ylämäkeen, joten takapakkia tuskin ollaan kuitenkaan lähdetty vyörymään. Sain kuin sainkin aikaiseksi ilmoittautua Mäntän Nuuskujen koulutukseen marraskuussa, joten ehkä siellä sitten saa taas vaihteet ykköselle ja sen myötä pulkan uudelleen liikkeelle. Innolla odotan tuota sessiota, mukaan tulevat sekä Vega että Bimu (ellei sekin ryökäle keksi alkaa juuri silloin juosta). J

Hirvestys alkoi viikko sitten, joten toinen kaksijalkaisista värjöttelee päivät pitkät koleassa hirvitornissa. Ja toinen (arvaapa vaan kumpi … krrr…) puolestaan katselee moista luxuselämää kateellisena kotosalla. Kesän koerumban jälkeen elämä on siis hiljentynyt totaalisesti. Päivän suurin tapahtuma on talitinttien seurailu lintulaudalla. Tosin tänään kaataa vettä, joten edes linnut eivät kovastikaan jaksa lennellä. Tylsää, tylsää, tylsää… Päivät toistaa samaa latuaan: Säkkipimeässä ylös aamupalan laittoon – sitten odotellaan, josko aamu vielä joskus edes vähän valkenisi – aamulenkille – syömään – iltapäivälenkille – syömään – piipahdus lahtivajalle – iltapalalle. Niin että perinteiseen tapaan taitaa kiloja taas loman aikana kertyä enemmän kuin laki sallisi. Telkkarikin mölisee taustalla alvariinsa. Ei perhana, nyt ne alkoivat siellä puhua sydämen eteisvärinästä… Tämä oli varmaankin jokin vihjaus, että NYT pitäisi kyllä ryhdistäytyä ja lähteä riiiiittttävän kauas jääkaapista. Siispä tämä marina loppuu nyt tähän, umpiunessa sikeilevät koiruudet saavat luvan herätä ja suunta kulkee nyt ulos ennen kuin pimeä taaaas ”yllättää”. No just, nyt niiden dokumentti vaihtuikin sopivasti kaamosmasennuksen käsittelyyn. Nyt on siis jo KIIIIRE ulos! Hyvää syksyn jatkoa kaikille J

 

 

Muuttoparvi huilasi syyskasteisessa maisemassa

 

Kolmen kopla liikkeellä

 

Puuhommissa

 

Meidän isot tytöt…

 

… ja kuopus

 

 

 

Syyskuun lomakuvia

Syyskuu  on kivaa aikaa – lietelannat jo pelloilla…

Ja miten niin en muka saa mennä sisälle?

Raitisilmamyrkytys

Lomatunnelmissa

Vihdoinkin kesäloma! Juuri parahiksi tolkuttomien helteiden vaihduttua sateisiin ja koleampiin keleihin. Bimu täytti loman alla 8 kuukautta. Loma alkoi sorsastuksen alkua odotellessa. Ihanaakin ihanampi loman alku J Vaikka tämä blogi kertookin nelijalkaisten laumastamme, en malta olla kertomatta, että varhain sunnuntai-aamuna 17.8.2014 maailmaan syntyi suloinen poikavauva, uutukaisen mummin ja vaarikkeen silmäterä. Juu, kiitokset vaan kaikille onnitteluista… Kyllä mummi on ihaillen jo ehtinyt seurailemaan, kuinka taitavaa tuo vauvanhoito on nykyään, kyllä sitä saa ylpeänä katsella…

Ja sitten heti perään samaisena sunnuntaina Esa ja Vega läpäisivät ensimmäisen vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeensa (VAHI). Ja seuraavana päivänä vielä toisenkin. Juu, kiitokset vaan kaikille onnitteluista, välitän ne Esalle ja Vegalle J No, VAHI -kokeista ja jäljestämisestä Esa on kertonut enemmän tämän blogin omassa jutussaan. Sen verran mainitsen kuitenkin vielä, että Esakin on nyt sitten totaalisesti hurahtanut näihin koiratouhuihin, minkä olen ilolla kuluvan kesän aikana pannut merkille. Tervetuloa siis tämän sortin ”hullujen” kerhoon J

Jälkimmäisen VAHI –kokeen päätyttyä maanantaina 18.8.2014 Vega ehti hengähtää vain pari tuntia, minkä jälkeen alkoi parin tunnin ajomatka metsästysnouto (NOME) –treeneihin. Hyvin meni treenit, Vegan itseluottamus alkaa pikkuhiljaa vahvistua siinäkin. Oman näkemykseni mukaan edellisiin treeneihin verrattuna nyt oli tapahtunut selkeä hypähdys parempaan suuntaan. Onhan niitä peruskäyttäytymiseen liittyviä virheitä vielä iso nippu, mutta pikkuhiljaa niitäkin toivon mukaan jaksetaan hieroa parempaan suuntaan. Nyt niihinkin jaksaa taas keskittyä, kun tuo ohjaus alkaa edes hieman sujua. No, katsotaan nyt, miten tämä NOME –homma lähtee etenemään… Tai sitten pitää vaan tunnustaa, että Vega on niin henkeen ja vereen ”vihikoira”, että mitään muuta kuin jäljestäminen ei sen ajatusmaailmaan kerta kaikkiaan mahdu… Nähtäväksi jää, mutta vielä kyllä yritetään sitä NOME:akin harjoitella. Kokeet ovat ensi viikonloppuna, joten sitten nähdään, missä vaiheessa osaamisessa todella mennään.

Loma jatkui edelleen kiireisenä. Ensin vauvaa katsomaan ja sitten takaisin sorsastamaan. Eikä sorsan sorsaa, mutta mitäs siitä! Loppuviikosta sitten Seinäjoelle tottelevaisuuskoetta tuomaroimaan. Sitä vaan ihmettelen, että ostettuani heinäkuun ensimmäisellä viikolla uuden (käytetyn) auton, siihen on elokuun puoliväliin mennessä joku (minä?) surauttanut 4000 kilometriä. Kauheaa, olisi varmaan sittenkin pitänyt hankkia diiseli. Tai vaihtaa tämä koiraharrastus vaikka pitsin nypläykseen…

Toisen lomaviikon alkajaisiksi nokkapelli osoitti jälleen ”virallista” kotia kohti ja sieltä edelleen etelän suuntaan Bimun kanssa treenailemaan. Onneksi sain Esankin mukaan apuriksi. Eipä tuota todellisuudessa paljon tarvinnut houkutella, ”tuppasi” mukaan onneksi ihan oma-aloitteisesti. Treeni oli erittäin onnistunut, paljon vinkkejä tuli. Koira toimi kyllä mallikkaasti, mutta ohjaajalla on törkeän paljon oppimista! Ensiksikin, kaikki kehut ja kiellot putkahtivat ohjaajan suusta aina 5 sekuntia myöhässä eli täysin väärin ajoitetusti. Siinä sitä on jo harjoittelemista kerrakseen, tarkkaavaisuutta lisää… Ja pilliäkin pitäisi pitää suussa eikä roikottaa tarpeettomana kaulassa koiran kuonoa tökkimässä. Yllättävän vaikeaa on sekin, kun ei ole edes tupakointitaustaa… Puhumattakaan niistä kaikista käden läpsyttelyistä, virheiden katsomisesta läpi sormien, virheiden välttelyistä tehtäviä helpottaen, kieltämisen välttelemisestä jne… Huh, onneksi Bimu on tähän mennessä ”antanut anteeksi” suuren osan ohjaajan virheistä, mutta nyt on kyllä tämän pelin muututtava, jos meinataan Bimusta kunnon metsästyskaveri ja NOME –koira kasvattaa. Mistä tulikin mieleen yksi varmaan suurimmista puutteistamme: Meille ei itsellemme ole selvää, mitä kaikkia asioita Bimun kanssa haluamme ylipäätään jatkossa tehdä. Eikä me edes esim. A –kokeita ole käytännössä edes nähty, joten niiden ymmärtäminenkin on jo jonkinmoinen haaste. Pitäisi varmastikin nyt jotenkin aktivoitua ja lähteä tutustumaan uusiin asioihin ja koemuotoihin. Mutta kun tämä koko NOME –maailma sekä sen laajuus ja mahdollisuudet ovat alkaneet aueta vasta parin viime vuoden aikana, niin nytkin on sitten vielä ”ihan pihalla”. Vaikka sitä on näissä koiratouhuissa ollut mukana monessa (ainakin TOKO, VEPE, PK, kaverikoirat, MEJÄ), niin silti tämä NOME –maailma tuntuu edelleen kovin haastavalta. No, eihän tämä uuden opettelu ole pelkkään koiratouhuun rajoittunutkaan, vaan lyhyessä ajassa myös itse metsästämiseen liittyviä asioita on tullut opiskeltua, ampumista harjoiteltua ja metsästämiseen liittyviä kontakteja rakennettua. Paljon uutta siis pieneen päähän 2-3 vuodessa. Eipä ihme, että pieni pää on pyörällä. Mutta mutta, uutta mieli halajaa… Hirvitouhut edelleen kiinnostaisivat, samoin riistakolmioasiat… No, aika näyttää…

Hups, ajatus harhautui kauaksi… Nyt siis loma vielä hetken jatkuu ja saa nauttia siitä, että voi kerrankin harrastaa ja touhuta ihan sitä mitä mieli tekee. Ennen kuin taas alkaa tiukka arki… Nyt juuri on kuitenkin hyvä mieli, toivottavasti sitä on myös kaikilla blogin lukijoilla. Hyvää alkavaa syksyä kaikille J



VAHI-koe 17. ja 18.8.2014 - Esa ja Vega

Kesän mittaan tuli startattua viidesti MEJÄ -kokeessa ihan mukavin tuloksin, joten ajattelin kokeilla vielä VAHI (Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestys) -koetta Vegan kanssa. Kokeeseen osallistuminen edellyttää, että koiranohjaajalla on metsästyskortti ja hirvieläimen ampumakoe suoritettuna. Lisäksi koirakon tulee olla tarvittaessa käytettävissä haavoittuneen hirvieläimen jäljestämiseen.

Kokeeseen haluava ottaa yhteyttä VAHI -tuomariin ja sopii koepäivästä suoraan hänen kanssaan. Tuomari tekee koetta edeltävänä päivänä 1.5 – 2 km:n verijäljen. Jälkeä ei merkitä maastoon miltään osin. Jälki sisältää kaksi normaalia kulmaa sekä kaksi katkokulmaa ja viisi makuuta, joilta sammalta ei potkita rikki vaan ainoastaan tallataan. Kullekin makuulle asetetaan kapula. Hyväksytty koe edellyttää, että ohjaa tuo viidestä kapulasta vähintään kaksi tuomarille. Jäljen lopussa on sorkka. Alkumakuuta ei ole, vaan koiran tulee löytää jäljen alku osoitetulta matkalta (100 m) tieojan metsänpuolelta. Kun koira ohjaajan mielestä on löytänyt oikean jäljen, niin hän ilmoittaa siitä tuomarille. Tuomari kertoo, onko jälki oikea. Jos jälki on väärä, niin koe loppuu siihen. Aikaa jäljen löytämiseen on 15 minuuttia. Varsinainen jäljestysaika on 60 minuuttia ja ajanlasku alkaa jäljen löydyttyä. Koira jäljestää kytkettynä. Tuomari seuraa koirakon työskentelyä ensimmäiselle makuulle saakka, minkä jälkeen koirakko jäljestää loppumatkan yksin.

Sunnuntaina 17.8. olin Vegan kanssa tuomarin osoittamalla tien pätkällä ja Vega alkoi innokkaasti etsiä jälkeä. Jälki löytyi ihan alueen toisesta reunasta ja sitten vaan jäljelle. Tässä kokeessa ohjaajan on luotettava koiraansa ja myös kyettävä lukemaan koiraa tarkasti. Lisäksi tulee olla huolellinen, että koiran mahdollisesti varsin nopeasti ilmaisemat makuut tulee huomattua ja niillä olevat kapulat kerättyä. Selviydyimme kokeesta hyväksytysti ja niinpä tuomari yllättäen kysyi tulenko heti seuraavana päivänä uudelle jäljelle. No tottahan toki olin Vegan kanssa heti valmis!

Seuraavan päivän koe meni yhtä mukavasti läpi, sisältäen kuitenkin pari mielenkiintoista hetkeä. Ensin jäljen etsinnässä Vega lähti jäljelle, jonka oikeellisuutta hiukan epäilin. Niinpä en hätäillyt ilmoittaa jäljen löytymisestä. Pienen matkan jäljestettyään Vega kääntyikin takaisin ojan reunalle ja jatkoi etsintää löytäen oikean jäljen jonkin matkan päästä. Toinen tilanne tuli toisella katkokulmalla, jossa Vega meni syvän ojan yli ja aivan kauhean kuusikkotiheikön läpi. Epäilin ettei tuomari kyllä ollut vetänyt jälkeä moisen ryteikön läpi. Ryteikön takana oli aivan tuoreet hirven jäljet, joita Vega alkoi tarkastaa varsin perusteellisesti. Pelkäsin jo hukkaa, kun Vega viimein vakuuttui, ettei näistä hirvistä vuoda verta ja palasi ojan yli takaisin löytäen verijäljen varsin nopeasti. Loppu olikin sitten rutiinia.

Vega suoritti siis molemmat VAHI -kokeet hyväksytysti. Kolmanteen kokeeseen ei enää ole oikeutta osallistua, mutta sitä vastoin Vegalla on nyt oikeus osallistua hirvikoirien jäljestämiskokeeseen, joka suoritetaan jäljittämällä oikeaa hirven jälkeä. Hyväksytty suoritus antaisi sitten KVA-J arvon. Saa nähdä, vieläkö tähänkin kokeeseen Vegan kanssa lähden. Tästä päätöksestä riippumatta Vega joka tapauksessa vaikuttaa tasaisen hyvää jälkityötä tekevältä koiralta, jolla näyttäisi olevan myös kestävyyttä pitkäkestoiseen työskentelyyn. Niinpä tavoitteena onkin käyttää Vegaa nyt myös todellisissa vahingoittuneen hirvieläimen jäljestystilanteissa.

Olin jo laittanut MEJÄ-koehommat tältä kesältä hyllylle, mutta VAHI -tuomarin kannustamana olen nyt kuitenkin ilmoittautunut vielä MEJÄ -piirimestaruuskokeeseen. Että varmaan ainakin vielä kerran tänä kesänä sittenkin startataan… J

Bimu seitsemän ja puoli kuukautta

Pari kuukautta on nyt aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta. Tänä aikana on laumassa vietetty helteistä kesää. Lenkit ovat jääneet aamutaaperrusta lukuun ottamatta olemattoman lyhyiksi tuskanhien pukatessa pintaan jo pienimmästäkin liikahduksesta. Treenailutkin ovat jääneet vähiin, kun koiruudet pienenkin suorituksen jälkeen vain läähättävät kieli pitkällään. Kamalaa tämä Suomen kesäsää, eikö… vai…

Kesän selkeä kohokohta on tähän mennessä ollut 5.7.2014 pidetty kasvattajan pentutapaaminen, johon iloksemme osallistui koko Bimun oikea sisarusparvi Rixu -mamman, Haamu -papan ja Chele -veikan kanssa. Hieno sisarusparvi totta tosiaan J Oli kiva huomata kaikenlaisia pieniä yhteisiä piirteitä sisaruksissa. Samoin oli hauska huomata, että erojakin löytyy jo pikkuisen. Jonkin verran ehkä näyttäisi pentujen omanlaiseensa kehitykseen vaikuttaneen niiden asuinpaikkojen sijainti. Kevät kun jakautui melko jyrkästi etelän lauhoihin ja pohjoisen kylmiin olosuhteisiin. Oli miten oli, samalla ”viivalla” kehityksessä tuntui koko porukka olevan. Hieman eri järjestyksessä olemme kukin näköjään pentujen kanssa asioita tehneet, minkä seurauksena yksi ”osasi” yhtä ja toinen toista.  Kovin oli mukavaa porukkaa pentujen kotoväetkin, joten päivä sitten lupsahti iltaan auttamatta aivan liian nopsaan. Isot terveiset ja kiitokset siis täältä meidän laumalta teille kaikille ja tietysti kasvattajalle myös. Mukava päivä, toivottavasti nähdään vielä uudelleenkin. J

Bimun kanssa on pentutapaamisen jälkeen tehty jo pikkuisen aiempaa enemmän eteenohjauksia. Suoraa linjaa on harjoiteltu mm. laittamalla dameja jonoon noin viiden metrin välein niitylle Vegan ja Bimun katsellessa ”istutustouhuja”. Sitten Vega ja Bimu ovat päässeet vuorotellen hakemaan jonosta damin kerrallaan. Alkuun Bimu ”jäi kiinni” lähimpien jo-haettujen damien kohtiin, mutta kun kävin kerran palauttamassa koiran ”metsästyksestä” takaisin linjaan, Bimu oppi ainakin siinä paikassa ylittämään aiemmat ”hajukohdat”. Tänään kaivoin kaapin perukalta tennispalloheittimen, jolla viskoin muutaman markkeerausheiton sekä Bimulle ja Vegalle. Sitten vaihdoimme paikkaa ja viskaisin Bimulle vielä yhden markkeerauksen, johon se sai ihan paukkuna singahtaa. Sen jälkeen vein koiran risukon taakse ja paiskasin koiran näkemättä pallon samaan suuntaan kuin aiemman markkeerauksen. Hain Bimun ja lähetin eteenohjauksella matkaan. Koira sinkaisi liikkeelle ja eteni ihan oikeaan kohtaan. Pallo ryökäle sen sijaan oli päättänyt piiloutua oikein kunnolla, joten Bimu joutui ahertamaan jonkin aikaa ennen kuin tennari löytyi. Hmmm… Pitäisiköhän ensi kerralla heitellä niitä tennareita sinne ihan vaikka kasa, että edes joku niistä löytyisi pikkuisen helpommin…

Veteen ollaan päästy tutustumaan vain viikonloppuisin. Viime lauantaina ajattelin alkaa opettaa Bimua ja Vegaa uimaan soutuveneen rinnalla. Ensin vuorossa oli Bimu. Laitoin koiran taluttimeen ja lähdin soutamaan rannasta. Bimu oli ihmeissään ja nyki remmin päässä milloin millekin puolelle venettä sillä seurauksella, että aloin pelätä koiran joutuvan paniikkiin (itse tosin siinä vaiheessa olin jo paniikissa). Tein kevyen käännöksen kohti rantaa ja se harjoitus oli sitten siinä! Liian vaikealtahan tuo tuntui. Kunhan oma sydän tasaantuu, niin kokeillaan ehkä uusiksi ilman talutinta…

No, seuraavaksi uintivuorossa oli Vega. Vegan kanssa hommaan lähdettiin suosiolla ilman talutinta. Nykäisin veneen rannasta liikkeelle ja kutsuin Vegan perään. No tulihan se! Parilla etujalkojen massiivisella vedolla koira oli jo kiipeämässä veneeseen. Ei muuta kuin airot heilumaan ja vauhtia lisää, minkä seurauksena myös Vega vaihtoi suuremmalle vaihteelle ja alkoi uhkaavasti lähestyä venettä jälleen. Veneen vauhdin edelleen kiihtyessä koiran huohotus alkoi kuullostaa siltä, ettei tästäkään rauhallisesta uintireissusta tule mitään. Lisäksi koira onnistui sijoittautumaan siten, että airo kopsahti sen päähän varmaan noin joka toisella vetäisyllä. Ei siinä sitten muuta kuin kokka rantaa kohti ja sekin harjoitus oli nyt sitten siinä! Saa nähdä, vieläkö sitä Vegankin kanssa toisen kerran yritetään. Tosin me ei yleensä kyllä ihan hevin luovuteta, vaan taotaan usein päitä seinään (tai tässä tapauksessa airoon) ehkä vähän liiankin kanssa…

Jälleen uusi viikonloppu. Teimme Vegalle lyhyen verijäljen, jossa runsaasti frolikeilla varusteltuja makuita. Tarkoituksena oli opettaa, ettei makuista saa ”singahtaa” eteenpäin merkkaamatta niitä huolella. Hieman flaskisti Vega suoritti jäljen. Ohitti yhden makuun ja muutoinkin toimi hieman epätarkasti. Päätimme ottaa saman jäljen uudelleen. Edellisestä kierroksesta oppineena koira oli kuin olikin sisäistänyt jutun juonen ja makuille pysähdyttiin huolella. Nyt täytyy vain toivoa, että Vega muistaa nuo opit myös tulevissa kokeissa…

Bimu ohjastettiin sama jälki siitäkin huolimatta, että se oli tallattu jo useaan kertaan. Bimu seuraili ilmavainuisesti jälkeä yrittäen poiketa sinne sun tänne milloin minnekin sivulle. Päätimme yrittää uudelleen tekemällä Bimulle ihan oman jäljen, jossa kaksi suoraa ja niiden keskellä suorakulmassa makuu. Matkat olivat tosi lyhyet, kumpikin suora varmastikin alle 40 metriä. Seuraavana päivänä Bimu laitettiin hommiin. Pääsääntöisesti ilmavainulla koira jälleen pyyhälsi, eikä ihan tuntunut tajuavan hommasta vielä mitään. Osin jälki meni ihan hyvin ja osin sitten vauhti vei voiton keskittymisestä. Tästä oppineena Bimulle kannattaa kyllä ensi kerralla tehdä huomattavasti pidempi jälki, sillä tällaisen ”tyngän” koira sinkaisee päästä päähän parilla nuuhkaisulla. Sitä sitten lisää vaikka joskus tulevaisuudessa…

Tytöt soutelemassa:

 



Mennäänkö eri suuntiin...?

... vai mentäisiinkö sittenkin yhdessä !

Koko porukalla mustikassa...

... ja sekös on mukavaa :)

FI TVA FI JVA Merjatuulian Vega

Uskomatonta mutta totta! Meidän rakas Vega –tyttömme on saavuttanut tänä kesänä 3-vuotiaana sekä tottelevaisuusvalion (FI TVA) että jäljestämisvalion (FI JVA) arvon.

Lisäksi Vega on kasvanut kuluvan vuoden aikana luotettavaksi laumanjäseneksi sekä loistavaksi ”adoptioäidiksi” lauman uusimmalle tulokkaalle.

Oma lauma onnittelee Vegaa J

FI TVA 13.6.2014

FI JVA 20.7.2014

Helletuloksia

Vegalla on koekausi pyörähtänyt hellekauden kanssa samanaikaisesti käyntiin. Janakkalan helteistä 19.5.2014 irtosi hartaasti harmiteltu 3-tulos. Siitä kokeesta ei kyllä jäänyt jälkipolville paljonkaan kerrottavaa. Sen sijaan toukokuun lopun helteissä 25.5.2014 Vegalle irtosi Parkkuussa ensimmäinen MEJÄ:n VOI 1 -tulos. Seuraavana viikonloppuna 1.6.2014 Ilmajoella MEJÄ:stä irtosi 2-tulos. Harmittavasti katkokulmasta lähti ensin metso lentoon ja sen perään katkon jatkoa etsiessään Vega törmäsi hirvensarviin, josta sitten harhautui väärälle jäljelle. Niinpä lopputulos jäi sitten kahden pisteen päähän ykkösestä… Kauan ei ollut aikaa jäädä harmittelemaan, sillä jo heti seuraavana tiistaina 3.6.2014 oli TOKO -koitos Forssassa. Hellettä ei tuona päivänä onneksi ollut, vaan iltapäivä sataa tihuutti. Illalla sateen loputtua oli Vegan vuoro näyttää taitonsa. Hyvin meni, tuloksena se hartaasti toivottu kolmas EVL 1 -tulos ja TK4 -titteli. Heti seuraavana päivänä lähti valionarvon hakemus liikkeelle ja sen tuotoksena Vega on nyt sitten Suomen Tottelevaisuusvalio (FI TVA). No niin no, jäitä hattuun: Aina välillä kyllä tuntuu, että jonkun pitäisi kertoa se myös tuolle koiruudelle itselleen…

Mutta eipäs passannut jäädä laakereille lepäämään keskelle kiireisimmän koekauden. Seuraava TOKO -koe odotti 11.6.2014 helteisenä keskiviikkoiltana Lempäälän kuumassa pressuhallissa. Helteestä huolimatta siinä kokeessa oli fiilikset kohdillaan. Liikkeet tehtiin meidän onneksemme kaikki ”putkeen” ilman taukoja. Ja onneksi vielä meidän suoritusvuoromme oli sen verran lopussa, että Vega ehti piipahtaa lähistön lammessa vilvoittelemassa. Tuloksena neljäs EVL 1-tulos. Mieleenpainuvinta tuossa kokeessa oli se, kuinka riemuissaan Vega itse tuntui olevan oman suorituksensa päätteeksi. Koirahan suorastaan loisti intoa, mikä on kyllä aika käsittämätöntä, kun kyseessä kuitenkin tottelevaisuuskoe, jossa ei kauheasti pääse irroittelemaan. J

Tässä vaiheessa oli vastassa kahden ja puolen viikon mittainen koetauko. Sen päätti Kauhavan MEJÄ -koe 29.6.2014. Sieltä Vega isäntineen nappasi toisen VOI -luokan 1 -tuloksen. Eikä siinä vielä kaikki. Seuraavassa MEJÄ –kokeessa Ilmajoen 20.7.2014 paahtavassa helteessä Vega isäntineen nappasi sen viimeisenkin himoitun MEJÄ VOI –luokan 1 –tuloksen. Katkokulma oli tuossa kokeessa vasta viimeisessä kulmauksessa aukealla metsäalueella. Kuumuus meinasikin tehdä siinä kepposet, mutta sitkeästi Vega jaksoi kulman selvittää. Loppu olikin sitten jo pelkkää juhlaa… J Ja nyt on sitten taas valionarvohakemus vetämässä…

Hieno koira tuo Vega. Seuraavaksi tähtäimessä sitten VAHI –koe…

Bimu vauhdin hurmassa!

Helatorstaina 29.5.2014 satuimme Alavudella tapaamaan Paulan, joka ystävällisesti lupautui ottamaan Bimusta kuvia. Nyt siis vihdoin Bimusta saatiin laadukkaita kuvia, myös vauhdikkaita sellaisia. Suuret kiitokset Paulalle J

Malttia, malttia, malttia on harjoiteltu...

Hups, yhtäkkiä on kevät livahtanut helteiksi ja Bimulle kertynyt ikää jo runsaat viisi kuukautta. Maitohampaita on keräilty lattioilta ja piiloteltu hammaskeijua varten tyynyjen alle J. Bimun suussa on nyt kokonaan uusiutunut kalusto. Jalat ovat saaneet pituutta lisää ja runkokin on edelleen pidentynyt. Aito metsästyslinjainen ”ruipelo” on nyt löytynyt. Mutta edelleen ”leijonan käpälät” ovat eri paria muun kropan kanssa…

Päivärutiinit ovat muokkautuneet aika vakioiksi: lenkille, töihin, lenkille, nukkumaan. Ja seuraavana päivänä taas sitä samaa. Pikkuisia harjoituksia on lenkeille edelleen mahdutettu. Samoja perusasioita toistellaan, jotain uutta pitäisi keksiä… Bimu malttaa tehdä perusasioita ihan kivasti. Bimuliini seurailee sivulla, tulee luokse ja malttaa odottaa rauhassa paikallaan jo pienten häiriöidenkin aikana. Bimu myös pysähtyy ainakin tällä hetkellä laakista pilliin tai käskyyn. Se onkin pelastanut Bimun nahan jo pariinkin kertaan pyörän alle joutumasta. Sen sijaan toko-koiraa Bimusta ei taida tulla, sillä tarkkuus ei näytä ainakaan tässä vaiheessa kuuluvan Bimun vahvuuksiin. Sivulla istumiset ovat epätarkkoja ja istumaan-/ maahanmenot aika rauhallisia. Kuuliaisesti neiti kuitenkin asioita tekee, ohjaaja vaan ei ole jaksanut ”viilata” asioita toko -kuosiin asti. Ja noudoissahan sitä vauhtia kyllä löytyy J

Nyt kun Bimulla taas on hampaita suussa, ollaan tehty myös pieniä eteen lähetyksiä. Eilen otettiin ekan kerran taakse lähettäminen, kyllähän se helppo harjoitus lähti sujumaan. Aina silloin tällöin ”muodon vuoksi” ollaan otettu myös sivulle lähetyksiä, mutta kovin paljon niihin ei vielä ole panostettu. Vedessä ollaan oltu vain satunnaisesti, mutta vesielementti tuntuu Bimulle olevan hyvinkin luontainen. Riistaa ollaan käsitelty vain harvakseltaan, kohta pitäisi taas kaivella esiin raatoja pakkasesta…

Vegan kanssa helteet koettiin karvaasti. Alkukevään TOKO:n evl -ykköstuloksen jälkeen kunto Janakkalan helteissä 19.5.2014 lopahti ja Vegan (ja varsinkin ohjaajan) oli tyytyminen 3-tulokseen. Tuossa kokeessa kyllä meni ihan kaikki pieleen! Oltiin suoritusvuorossa eka koirakko ja kehään mentiin ilman paikallaoloja. Koira oli helteestä tolaltaan ja tumpuloi sekä ekassa hyppy-osuudessa että toisessa zetassa. Siinä vaiheessa Vega vasta alkoi pikkuisen heräillä ja loppuliikkeet meni keskinkertaisesti kunnes sitten suuren odottelun jälkeen tuli paikalla istuminen. No, maahanhan Vega meni, joten tulos jäi sitten tosiaan laimeaksi. Viimeisenä liikkeenä oli paikallamakuu, jonka Vega NUKKUI. No, siitä kyllä tuli hyvät pisteet, nukkumista kun ei säännöissä ole kielletty (heh). Kolmosen kanssa ajeltiin siis Janakkalasta kotiin harmittelemaan. Nyt sitten yritetään ”kalastella” sitä viimeistä evl -ykköstä tulevasta Forssan kokeesta. Peukut pystyyn ettei taas iske helteet…

Eilen 25.5.2014 oltiin Vegan kanssa ensimmäisessä MEJÄ:n VOI -kokeessa. Hienosti meni helteestä huolimatta. Suoritusvuoro toiseksi viimeisenä, eli liikkeelle päästiin kuumimpaan aikaan puoli kahdelta. Eipä helle tässä hommassa haitannut, tuloksena ykköstulos ja luokan jaettu eka sija 48 pisteellä. Vain liiallista vauhtia moitittiin eli nuokin pistemenetykset meni sitten ohjaajan piikkiin…

 

Bimu on saanut olla kokeissa ”hengailemassa” mukana, samoin joissain Vegan koulutuksissa. Malttia siis on harjoiteltu päivätolkulla auton takaboxissa. Hyvin siellä on pyyhkinyt, Bimu malttaa kyllä rauhassa odotella. Onneksi tuli hankittua autoon keväällä tuplahäkki, joten takaluukun voi huoletta jättää helteissä selälleen. Eipä tarvitse olla huolissaan lämpöhalvauksesta.

Pikkuhiljaa alkaa mieli jo syksyyn hamuilla, syyskuun puolivälissähän Bimullakin on sitten lupa osallistua ainakin taippareihin. Harmi, että lähimmässä Hämeenlinnan taipparissa syyskuussa on kasvattaja tuomarina, joten siihen ei sitten voida osallistua jääviyssääntöjen takia. Mutta jos siinä vaiheessa Bimulla on valmiudet kunnossa, niin näyttää syksyllä vielä ainakin Kouvolasta ja Rauman suunnalta muutama taippari löytyvän. Toivottavasti siis Bimu olisi siinä vaiheessa taipparivalmis ja toivottavasti mahduttaisiin johonkin kokeeseen mukaan. Eihän se tietysti haittaa, vaikka homma siirtyisi ensi kevääseen, mutta ainahan se olisi mukava saada tuo pakkopulla ”alta pois”…

 

Vauhtia piisaa...



... mutta malttiakin kyllä löytyy



Ja ihan kivaa on :)

 

Paras pääsiäinen ikinä!

Pääsiäinen ja sen jälkeen viikon loma oli koko laumalle kulta-aikaa. Aurinkoinen sää helli koko rahan täydeltä ja mieli virkistyi luonnon rauhassa. Kuten arvattavaa, loma vierähti tutuissa maalaismaisemissa. Lähtö hieman jännitti, kun olosuhteet ovat suhteellisen alkeelliset ja kaikenlaisia vaaranpaikkoja pikkuiselle pennulle on mökkiseutu väärällään. Turhaan kuitenkin jännitettiin, kaikki meni heti alusta alkaen paremmin kuin hyvin. Totuttelu uuteen ympäristöön kesti Bimulta vain pienen hetkisen. Ensin ihmetytti takassa loimuttavat kuumat tulenlieskat, mutta pian Bimu totesi takan edustan mainion lämpöiseksi lepopaikaksi. Ruoka-aikaa odotellessa ihmetystä herätti, kun ei kukaan ollut kertonut, missä on oma ruokapaikka. Sekin kuitenkin selvisi kun ruoka-aika viimein koitti. Illalla alkoi Bimulla silmät lupsia, eikä raukka parka tiennyt, missä on nukkumapaikka. Tämä viimeinenkin ”perusasia” selvisi, kun mamma kävi sormella osoittamassa lämpöistä vällyä makuukammarin nurkassa. Hoh-hoijaa, niin se vaan uni voitti reippaan tutkimusmatkailijan.

Kaikkea jännää puuhattiin koko lomaseutu. Vegalle ja Jenylle jutut ovat jo tuttuja. Sekin, kuinka ajeltiin metsurin varusteiden kera taimikkoa raivaamaan. Siinä sitten joutuivat nelijalkaiset töröttämään puihin sidottuina aina kolme varttia kerrallaan (sen ajan kestää kerrallaan raivurissa bensaa). Sen jälkeen koitti vapaus ja ihana evästelytauko. Ja sitten taas odottelemaan… Jälleen hieman etukäteen jännitti, onko Bimu kovinkin levoton odotellessaan. No eikä mitä, neiti teki ”puuhommia” odotellessaan ja kun se sitten alkoi väsyttää, niin pikku huilit metsän siimeksessä kuluivat sukkelaan. Jälleen kerran sai emäntä ja isäntä ihmetellä Bimun malttia ja rauhallisuutta. Ei mitään sinkoiluja eikä muutakaan levottomuutta koko aikana. Hieno penska!

Pääsiäisenä oli jo jokunen aste lämmintä, joten päätimme kokeilla, josko Vega saisi esimerkillään houkuteltua Bimun järveen. Heitin Vegalle tennispallon järveen, minkä Vega ihan luvan kanssa paukkuna ryntäsi noutamaan. Bimu säntäsi nuorella apinan raivolla perään juosten järveen. Siis kirjaimellisesti JUOSTEN. Eipä ollut taas kukaan kertonut, että kun aikansa juoksee, niin joutuu järven POHJAAN. Kului piinallisen pitkät sekunnit, kun emäntä ja isäntä hätääntyneinä jo olivat ryntäämässä ”hukkuvan” perään. Mutta sitten se vihdoin tapahtui! Bimun pikku kirsu pulpahti pintaan ja vikkelin jaloin neiti UI takaisin rantaan. No, vahingosta viisastuneena Bimu ei enää rynnännyt seuraavilla heitoilla Vegan perään, vaan kahlasi hitaasti lähes varpaillaan Bimulle metrin päähän rannasta heitetyn pallon perään. Pallo kuitenkin heittäytyi ilkeäksi ja meni pikku kirsun edellä aina hiukan kauemmaksi ja kauemmaksi. Uimaan Bimu ei enää uskaltautunut, vaan palasi pettyneenä rantaan. No, eipä taida Bimusta enää olla uimariksi ajatteli mamma, kunnes…

… Seuraavana päivänä mamma päätti haravoida rannan syksyn lehdistä ja neulasista. Bimu puuhasteli omiaan siinä seurana. Vega ja Jeny oli jätetty sisälle, jotta uimapirskeiltä (ja varsinkin vesihänniltä ja pissatulehduksilta) vältyttäisiin. Yhtäkkiä vedestä alkoi kuulua hentoa lätinää. Varovasti kurkistamalla saattoi havaita, kuinka Bimu hitaasti ja itsekseen tutkiskellen eteni veteen pikkuhiljaa syvemmälle ja syvemmälle. En kiinnittänyt asiaan ”muka” mitään huomiota ja niin vain kävi, että kun jalat eivät enää yltäneet pohjaan, Bimu siirtyi uimaan. Bimu ui pikkuruisen lenkin ensin hieman syvemmälle ja palasi sitten uiden rantaan. Jes jes jes… teki mieli tuulettaa! Eipä ollut siis vesikammoa syntynyt. Bimukin taisi olla riemuissaan, sillä neiti päätti pistää ranttaliksi ja sitten vesi kyllä loiskusi seuraavan varttitunnin oikein railakkaasti.

… Pidimme sitten uimataukoa jokusen päivän, mutta kun ilmat selkeästi lämpenivät, toistettiin Vegan ja Bimun vesinoutoharjoitukset uudelleen. Nyt Vega lähti hakemaan omaa palloansa ja sen perään Bimu omaansa lähempää. Uiminen sujui jo mallikkaasti ja pallon nappaaminen vedessäkin onnistui jo taidolla. Että tällaiset uimaharjoitukset, mutta oli se kaikenkaikkiaan aika hauskaa.

Luontoa on ollut kiva tarkkailla koko loman ajan. Onhan se kiva näin kaupunkilaisen saada luontoelämyksiä. Vähästä ne ilot syntyvät, mutta onhan se palkitsevaa, kun huomaa edes jokusen (vaikkakin tosi yleisen) linnun tunnistavansa ja joitakin hirvieläinten jälkiäkin bongaavansa kuivasta maastosta. Ainakin seuraavia lintuja on tullut tällä lomalla kohdalle: Teeri, telkkä, sepelkyyhky, kurki, joutsen, kuovi, töyhtöhyyppä, tiaisia (sini-, tali-, töyhtö-, hömötiainen), punatulkku, mustarastas, peippo, järripeippo(?), kirjosieppo, käpytikka.

Metsässä ollaan kuljeskeltu useita kertoja päivässä. Vega ja Jeny joutuivat olemaan kotipihaa lukuunottamatta remmissä kytkettyinä, jotta eivät häiritse lintujen pesintää. Bimu sen sijaan sai vielä samoilla irrallaan. Hienosti tuo pysyi lauman lähellä ja innostuneesti tutkaili metsän ihmeellisiä tuoksuja. Myös soudeltu ollaan, joskin veneessä on vielä aika kylmää. Lyhyitä matkoja kuitenkin, jotta Bimu tottuu veneessä olemiseen ja samalla tulee sitten katiskatkin katsastettua.

Huomenna maanantaina on viimeinen lomapäivä. Se vietetään Sarkkisen Tomin koulutuksessa Seinäjoella. Aamupäivän treenaa Vega ja Bimu saa harjoitella malttia auton takaboxissa. Iltapäivällä Vega joutuu takaboxiin ja Bimu pääsee harjoittelemaan malttia katselemalla muiden suorituksia. Kivaa siis tulossa, innolla odotan huomista.

Kuvia nyt ei sitten ole, sillä sekä kamera että nettipiuha unohtuivat kotiin. Ensi kerralla sitten niitä taas ihan kotikulmilta. Ai niin, sitten näette ”laihtuneen” Bimun, jonka ruoka-annoksia on nyt nipistetty kasvattajalta aiheellisesti saadun ”nootin” jälkeen. Ei Bimulla oikeasti paljon ole ylipainoa ollutkaan. Tärkeää kyllä oli saada vahvistus sille omallekin aprikoinnille annosten pienentämisen tarpeellisuudesta. Joten kiitokset kasvattajalle, lisää vinkkejä vaan tulemaan aina kun sellaisia näyttäisi olevan tarpeen… J

Tästä se kevät alkaa, Hyvää Kevättä Kaikille !

Huhtikuu on synttäriaikaa !

Ensimmäisenä synttäripäivän saavutti Vega huhtikuun alkupuolella. Kolme vuotta tuli Vegalla silloin mittariin. Käsittämätöntä, kuinka Vegaliini on kasvanut parissa kuukaudessa kakaramaisesta hulivilistä luotettavaksi aikuiseksi.

Bimu puolestaan on tänään saavuttanut vasta neljän kuukauden iän. ”Synttärionnittelut” siis myös Bimuliinille. Synttäripäivän kunniaksi Bimu loikkasi (pienellä houkuttelulla) avoveteen vain todetakseen, että liian kylmältä tuntuu… Bimun toinen rokotus on nyt läpikäyty samoin kuin terveystarkastus. Terveeksi tyttö onneksi taas todettiin J Ruoka-annos on edelleen kasvanut, nyt nappuloita menee jo 7 dl päivässä kaikenlaisen pienen kotiruoan ja jauhelihan lisäksi. Painoa Bimulla on nyt 15,3 kg. Sekä ylä- että alaleuassa töröttää kaksi uuden-uutukaista leipähammasta.

Loppukuusta synttäripäivän tulee viettämään Jeny. Nyt meidän pikkuinen ”vaavi” on siis jo yhdeksän vuotta. Käsittämätöntä, juurihan se oli, kun Jeniliini meille vasta kotiutui! Niin se aika rientää, onneksi Jeny on saanut olla aikalailla terveenä.

 

Synttärisankarit:

 

 

No nyt on alkanut tapahtua !

Bimu on nyt 15 viikkoinen eli lähentelee siis neljää kuukautta. Toinen madotus on annettu ja toinen rokotuskäynti lähenee (9.4.2014). Sapuskaa menee 6 dl päivässä plus vähän kotiruokaa, jauhelihaa ja muuta pientä. Tällä viikolla siirryttiin kahteen ruokintakertaan päivässä. Painoa on kertynyt 13,2 kg. Bimu on nyt pieni harvahammas, kaksi alaetuhammasta on jo pudonnut.

Viimeisen viikon aikana riehakkuus on lisääntynyt merkittävästi ja pienenkin poissaolon aikana Bimu on saanut jo kaikenlaista aikaiseksi. Yhdellä kerralla vesikuppi oli huiskittu pitkin keittiötä, vettä kellui joka puolella ja posliininen painava vesikuppi oli nurinperin lattialla. Toisella kerralla lähti tapetista puolen metrin korkuinen pala pois, joskin siihen oli merkittävän alun jo aikanaan tehnyt Vega. Kolmannella kerralla Bimu oli saanut käsiinsä damin, jota oli noutamisen sijaan käsitellyt ”hieman” kovakouraisemmin. Sitten silmiin oli osunut eteisen naula, jossa roikkui sateenvarjo ja tulevaisuutta vielä odotellut koiran nahkainen panta. Sateenvarjo säilyi, mutta sen kotelosta on enää jäljellä vain muisto. Pannasta ei etsinnästä huolimatta löytynyt juuri muuta kuin metallinen solki. Eikä siinä vielä kaikki, kuten ostos-televisiosta tuttu sanonta kuuluu. Tänään Bimu löysi alahyllyltä leivänpaahtimen, joka nyt on sitten ilman sähköjohtoa. Johto ei tietystikään ollut kiinni seinässä lainkaan ja kaikki muutkin johdot on jo ennen pennun kotiutumista joko poistettu käytöstä tai suojattu muoviputkella. Imurointia tai vastaavaa ei nyt siis enää kannata edes yrittää tehdä Bimun paikalla ollessa L No, ei se imurointi niin mieleistä olekaan, nyt sitten sai syyn vältellä sitä vähän aikaa… J

Tuollaista kaikkea pientä on siis sattunut ja tapahtunut. Sanoinkos joskus aiemmin, että Bimu on kiltti tyttö. Taidanpa alkaa pikku hiljaa perua reteitä puheita… Niin no, ei näköjään tarvinnut odotella edes murkkuikää. Muuten kyllä on mennyt ihan mukavasti. Treenailussa ollaan tosin jymähdetty jotenkin paikoilleen, siitä on vähän huono omatunto. Puolustukseksi kuitenkin sanottakoon, että jokaisella lenkillä olemme kyllä aina jotain pientä puuhastelleet. Niitä samoja juttuja tosin, mutta kuitenkin edes sitten niitä.

Vegan kanssa olimme treenaamassa Vantaalla Sarkkisen Tomin opissa. Neljän labukan kaveriporukalla menimme koulutukseen ja ihan hyviä oppeja tarttui takkiin. Vähän tuli taas lisää uskoa, että vielä joskus ehkä voitaisiin NOME-B AVO -luokassa pärjätä. Tosin kovaa treeniä se kyllä vielä vaatii. Tomilla itsellään näytti olevan tosi kivan oloinen 8 -kuukautinen labukanpentu. Siinä se jökötteli todella rennon näköisenä isäntänsä vieressä pitkät tovit hötkyilemättä minnekään. Voi että kävi kateeksi! Nyt sitten pitää kyllä Bimun kanssa lisätä sellaisia ”oleskeluhetkiä” milloin missäkin rupattelemassa, jos vaikka tarttuisi Bimuunkin tuollaista rentoa rauhallisuutta. Kyllä ne toiset vaan osaa, ei voi kuin ihailla!

 

Kevättä kohti

Bimu tulee 15 viikkoa ensi sunnuntaina 30.3.2014. Aika tuntuu livahtavan niin nopeasti, että viikoissa alkaa jo mennä sekaisin. Samalla nopeudella kasvaa myös Bimun vauhti. Ruokahalu on kova ja pikkuhiljaa on päiväruokaa alettu pienentää ja vastaavasti aamu- ja iltaruokaa lisätä. Vatsaan tuntuu jo mahtuvan isompikin satsi kerralla, joten kohta puoleen voidaan varmastikin siirtyä kahteen ruokintakertaan päivässä. Nappuloita kuluu tällä hetkellä 6 dl päivässä ja sen lisäksi jauhelihaa ja muuta pientä. Painoa Bimulle on kertynyt noin 12,5 kg. Säkäkorkeus maallikon mittanauhalla on noin 39-40 cm. Mitä? Ei voi olla, ei Bimu vaikuta ollenkaan noin korkealta! No, joku mittavihre sitten varmaan…

Pissut ja kakit Bimu tekee jo vallan ulos, eikä yölläkään enää useimmiten tarvitse ennen neljää ulkoilla. Aamuisin tehdään lähistön puistoalueilla vakiolenkki, mutta työpäivän jälkeen Bimu pääsee päivittäin metsälenkille. Siellä sitten kiipeillään kivikoissa ja hypitään puunrunkojen yli. Hauska leikki Bimusta on etsiä pusikoihin tai aluskasvillisuuteen piilotettua damia. Ja voi sitä onnistumisen iloa, kun dami sitten löytyy!

Treenailtu ollaan pikkuisen päivittäin. Samoja juttuja toistellaan, uutena mukaan on tullut liikkeestä seisomaan pysähtyminen ja yhdellä pillityksellä istahtaminen. Eilen ja tänään tutustuttiin jälleen varikseen ja hirven sorkkaan. Ja sisällä Bimu harrastaa edelleen ihan omatoimista pahvilaatikoiden silppuamista. Ai niin, ja tänään aamulla pääsi ensimmäistä kertaa hyppäämään sängylle. Onneksi Bimu kuitenkin mieluiten nukkuu pitkän yön Jenyn tapaan omalla viltillään lattialla.

Käytiin myös ensi kertaa kaupungilla. Käveltiin Hämeenkatua edestakaisin ja piipahdettiin myös Stockmanilla. Lopuksi mentiin rautatieasemalle, mutta eihän siellä mitään oikein tapahtunut, kun junat nykyään ovat niin hiljaisia, että niitä tuskin edes huomaa. Reippaasti Bimu tarkasteli kaupungin melua, eikä ollut metelistä moksiskaan.

Vega kävi tänään isännän kanssa tekemässä ensimmäisen kerran voittajaluokan jäljen. Ihan mukavasti oli kuulemma mennyt. Katko oli ihan uusi asia, joten jäljen jatkoa piti etsiä pitkään ja hartaasti. Onneksi se kuitenkin löytyi ihan omatoimisesti. Myös suunnistajien rastin kohta sattui juuri jäljelle, mikä sekin toi haastetta Vegalle. Pienien kiemuroiden jälkeen sekin kuitenkin selvitettiin. Jäljen päästä löytyi upea sorkka, joka pitikin sitten kantaa autolle asti.

Vegasta on tullut todellinen emohahmo. Hössöttäminen on vähentynyt ja tietynlainen aikuisen koiran rauhallisuus on nyt Vegassa havaittavissa. Niistä ah-niin-ihanista leluista ei enää tarvitse pitää niin tiukasti kiinni, vaan niitä voi nyt suurpiirteisin elein antaa myös omasta suusta pennulle. Pennun ruokakupillekaan ei enää aikoihin ole kuroteltu, eikä pennun ylimääräinen päiväruokailu enää tunnu Vegaa kiinnnostavan. Hieno koira tuo Vega! Tosi hienosti on koko ajan pennun kanssa touhunnut J

Ja samaa voi sanoa myös Jenystä, joka on jatkuvasti itse rauhallisuus. Jenyllä alkoi vähän yli vuoden tauon jälkeen vihdoin juoksu, joten seuraavat viikot Jeny joutuu nyt sitten taas roikkumaan remmin päässä.

Kevät keikkuen lähenee, joten pikapuoliin koko lauma päässee jo jonain viikonloppuna pitkästä aikaa mökille. Isäntä laitetaan tietysti sitten taas etukäteen lämmitysreissulle, jotta tytöille ei vaan pääse pissitulehduksia tai muita kylmettymisiä sattumaan. Ihan vielä ei taida tarvita kyitä pelätä, mutta niitä paikallisia susia kyllä pitää pienellä kunnioituksella vältellä. Mutta palataan siihen sitten muutaman viikon jälkeen tarkemmin…

 

 

Mitä Vega löysikään jäljen päästä?

 

 

Vaakkua kantamassa



 

 

Kylläpä painaa !

 

 

Bimu 'koulutuksessa'

 

 

Yhdessä unten maille...