Bimu tulee 15
viikkoa ensi sunnuntaina 30.3.2014. Aika tuntuu livahtavan niin nopeasti, että
viikoissa alkaa jo mennä sekaisin. Samalla nopeudella kasvaa myös Bimun vauhti.
Ruokahalu on kova ja pikkuhiljaa on päiväruokaa alettu pienentää ja vastaavasti
aamu- ja iltaruokaa lisätä. Vatsaan tuntuu jo mahtuvan isompikin satsi
kerralla, joten kohta puoleen voidaan varmastikin siirtyä kahteen
ruokintakertaan päivässä. Nappuloita kuluu tällä hetkellä 6 dl päivässä ja sen
lisäksi jauhelihaa ja muuta pientä. Painoa Bimulle on kertynyt noin 12,5 kg.
Säkäkorkeus maallikon mittanauhalla on noin 39-40 cm. Mitä? Ei voi olla, ei
Bimu vaikuta ollenkaan noin korkealta! No, joku mittavihre sitten varmaan…
Pissut ja
kakit Bimu tekee jo vallan ulos, eikä yölläkään enää useimmiten tarvitse ennen
neljää ulkoilla. Aamuisin tehdään lähistön puistoalueilla vakiolenkki, mutta
työpäivän jälkeen Bimu pääsee päivittäin metsälenkille. Siellä sitten
kiipeillään kivikoissa ja hypitään puunrunkojen yli. Hauska leikki Bimusta on
etsiä pusikoihin tai aluskasvillisuuteen piilotettua damia. Ja voi sitä
onnistumisen iloa, kun dami sitten löytyy!
Treenailtu
ollaan pikkuisen päivittäin. Samoja juttuja toistellaan, uutena mukaan on
tullut liikkeestä seisomaan pysähtyminen ja yhdellä pillityksellä istahtaminen.
Eilen ja tänään tutustuttiin jälleen varikseen ja hirven sorkkaan. Ja sisällä
Bimu harrastaa edelleen ihan omatoimista pahvilaatikoiden silppuamista. Ai
niin, ja tänään aamulla pääsi ensimmäistä kertaa hyppäämään sängylle. Onneksi
Bimu kuitenkin mieluiten nukkuu pitkän yön Jenyn tapaan omalla viltillään
lattialla.
Käytiin myös
ensi kertaa kaupungilla. Käveltiin Hämeenkatua edestakaisin ja piipahdettiin
myös Stockmanilla. Lopuksi mentiin rautatieasemalle, mutta eihän siellä mitään
oikein tapahtunut, kun junat nykyään ovat niin hiljaisia, että niitä tuskin
edes huomaa. Reippaasti Bimu tarkasteli kaupungin melua, eikä ollut metelistä
moksiskaan.
Vega kävi
tänään isännän kanssa tekemässä ensimmäisen kerran voittajaluokan jäljen. Ihan
mukavasti oli kuulemma mennyt. Katko oli ihan uusi asia, joten jäljen jatkoa
piti etsiä pitkään ja hartaasti. Onneksi se kuitenkin löytyi ihan
omatoimisesti. Myös suunnistajien rastin kohta sattui juuri jäljelle, mikä
sekin toi haastetta Vegalle. Pienien kiemuroiden jälkeen sekin kuitenkin
selvitettiin. Jäljen päästä löytyi upea sorkka, joka pitikin sitten kantaa
autolle asti.
Vegasta on
tullut todellinen emohahmo. Hössöttäminen on vähentynyt ja tietynlainen
aikuisen koiran rauhallisuus on nyt Vegassa havaittavissa. Niistä
ah-niin-ihanista leluista ei enää tarvitse pitää niin tiukasti kiinni, vaan
niitä voi nyt suurpiirteisin elein antaa myös omasta suusta pennulle. Pennun
ruokakupillekaan ei enää aikoihin ole kuroteltu, eikä pennun ylimääräinen päiväruokailu
enää tunnu Vegaa kiinnnostavan. Hieno koira tuo Vega! Tosi hienosti on koko
ajan pennun kanssa touhunnut J
Ja samaa voi
sanoa myös Jenystä, joka on jatkuvasti itse rauhallisuus. Jenyllä alkoi vähän
yli vuoden tauon jälkeen vihdoin juoksu, joten seuraavat viikot Jeny joutuu nyt
sitten taas roikkumaan remmin päässä.
Kevät
keikkuen lähenee, joten pikapuoliin koko lauma päässee jo jonain viikonloppuna
pitkästä aikaa mökille. Isäntä laitetaan tietysti sitten taas etukäteen
lämmitysreissulle, jotta tytöille ei vaan pääse pissitulehduksia tai muita
kylmettymisiä sattumaan. Ihan vielä ei taida tarvita kyitä pelätä, mutta niitä
paikallisia susia kyllä pitää pienellä kunnioituksella vältellä. Mutta palataan
siihen sitten muutaman viikon jälkeen tarkemmin…
Mitä Vega löysikään jäljen päästä?
Vaakkua kantamassa
Kylläpä painaa !
Bimu 'koulutuksessa'
Yhdessä unten maille...
