Bimu on nyt
15 viikkoinen eli lähentelee siis neljää kuukautta. Toinen madotus on annettu
ja toinen rokotuskäynti lähenee (9.4.2014). Sapuskaa menee 6 dl päivässä plus
vähän kotiruokaa, jauhelihaa ja muuta pientä. Tällä viikolla siirryttiin
kahteen ruokintakertaan päivässä. Painoa on kertynyt 13,2 kg. Bimu on nyt pieni
harvahammas, kaksi alaetuhammasta on jo pudonnut.
Viimeisen
viikon aikana riehakkuus on lisääntynyt merkittävästi ja pienenkin poissaolon
aikana Bimu on saanut jo kaikenlaista aikaiseksi. Yhdellä kerralla vesikuppi
oli huiskittu pitkin keittiötä, vettä kellui joka puolella ja posliininen painava
vesikuppi oli nurinperin lattialla. Toisella kerralla lähti tapetista puolen
metrin korkuinen pala pois, joskin siihen oli merkittävän alun jo aikanaan
tehnyt Vega. Kolmannella kerralla Bimu oli saanut käsiinsä damin, jota oli
noutamisen sijaan käsitellyt ”hieman” kovakouraisemmin. Sitten silmiin oli
osunut eteisen naula, jossa roikkui sateenvarjo ja tulevaisuutta vielä
odotellut koiran nahkainen panta. Sateenvarjo säilyi, mutta sen kotelosta on
enää jäljellä vain muisto. Pannasta ei etsinnästä huolimatta löytynyt juuri
muuta kuin metallinen solki. Eikä siinä vielä kaikki, kuten ostos-televisiosta
tuttu sanonta kuuluu. Tänään Bimu löysi alahyllyltä leivänpaahtimen, joka nyt
on sitten ilman sähköjohtoa. Johto ei tietystikään ollut kiinni seinässä lainkaan
ja kaikki muutkin johdot on jo ennen pennun kotiutumista joko poistettu
käytöstä tai suojattu muoviputkella. Imurointia tai vastaavaa ei nyt siis enää
kannata edes yrittää tehdä Bimun paikalla ollessa L No, ei se imurointi niin mieleistä
olekaan, nyt sitten sai syyn vältellä sitä vähän aikaa… J
Tuollaista
kaikkea pientä on siis sattunut ja tapahtunut. Sanoinkos joskus aiemmin, että
Bimu on kiltti tyttö. Taidanpa alkaa pikku hiljaa perua reteitä puheita… Niin
no, ei näköjään tarvinnut odotella edes murkkuikää. Muuten kyllä on mennyt ihan
mukavasti. Treenailussa ollaan tosin jymähdetty jotenkin paikoilleen, siitä on
vähän huono omatunto. Puolustukseksi kuitenkin sanottakoon, että jokaisella
lenkillä olemme kyllä aina jotain pientä puuhastelleet. Niitä samoja juttuja
tosin, mutta kuitenkin edes sitten niitä.
Vegan kanssa
olimme treenaamassa Vantaalla Sarkkisen Tomin opissa. Neljän labukan kaveriporukalla
menimme koulutukseen ja ihan hyviä oppeja tarttui takkiin. Vähän tuli taas
lisää uskoa, että vielä joskus ehkä voitaisiin NOME-B AVO -luokassa pärjätä.
Tosin kovaa treeniä se kyllä vielä vaatii. Tomilla itsellään näytti olevan tosi
kivan oloinen 8 -kuukautinen labukanpentu. Siinä se jökötteli todella rennon
näköisenä isäntänsä vieressä pitkät tovit hötkyilemättä minnekään. Voi että
kävi kateeksi! Nyt sitten pitää kyllä Bimun kanssa lisätä sellaisia
”oleskeluhetkiä” milloin missäkin rupattelemassa, jos vaikka tarttuisi
Bimuunkin tuollaista rentoa rauhallisuutta. Kyllä ne toiset vaan osaa, ei voi
kuin ihailla!
