Kaikkea
jännää puuhattiin koko lomaseutu. Vegalle ja Jenylle jutut ovat jo tuttuja.
Sekin, kuinka ajeltiin metsurin varusteiden kera taimikkoa raivaamaan. Siinä
sitten joutuivat nelijalkaiset töröttämään puihin sidottuina aina kolme varttia
kerrallaan (sen ajan kestää kerrallaan raivurissa bensaa). Sen jälkeen koitti
vapaus ja ihana evästelytauko. Ja sitten taas odottelemaan… Jälleen hieman etukäteen
jännitti, onko Bimu kovinkin levoton odotellessaan. No eikä mitä, neiti teki ”puuhommia”
odotellessaan ja kun se sitten alkoi väsyttää, niin pikku huilit metsän
siimeksessä kuluivat sukkelaan. Jälleen kerran sai emäntä ja isäntä ihmetellä
Bimun malttia ja rauhallisuutta. Ei mitään sinkoiluja eikä muutakaan
levottomuutta koko aikana. Hieno penska!
Pääsiäisenä
oli jo jokunen aste lämmintä, joten päätimme kokeilla, josko Vega saisi
esimerkillään houkuteltua Bimun järveen. Heitin Vegalle tennispallon järveen,
minkä Vega ihan luvan kanssa paukkuna ryntäsi noutamaan. Bimu säntäsi nuorella
apinan raivolla perään juosten järveen. Siis kirjaimellisesti JUOSTEN. Eipä
ollut taas kukaan kertonut, että kun aikansa juoksee, niin joutuu järven
POHJAAN. Kului piinallisen pitkät sekunnit, kun emäntä ja isäntä hätääntyneinä
jo olivat ryntäämässä ”hukkuvan” perään. Mutta sitten se vihdoin tapahtui!
Bimun pikku kirsu pulpahti pintaan ja vikkelin jaloin neiti UI takaisin rantaan.
No, vahingosta viisastuneena Bimu ei enää rynnännyt seuraavilla heitoilla Vegan
perään, vaan kahlasi hitaasti lähes varpaillaan Bimulle metrin päähän rannasta
heitetyn pallon perään. Pallo kuitenkin heittäytyi ilkeäksi ja meni pikku kirsun
edellä aina hiukan kauemmaksi ja kauemmaksi. Uimaan Bimu ei enää uskaltautunut,
vaan palasi pettyneenä rantaan. No, eipä taida Bimusta enää olla uimariksi
ajatteli mamma, kunnes…
… Seuraavana
päivänä mamma päätti haravoida rannan syksyn lehdistä ja neulasista. Bimu
puuhasteli omiaan siinä seurana. Vega ja Jeny oli jätetty sisälle, jotta
uimapirskeiltä (ja varsinkin vesihänniltä ja pissatulehduksilta) vältyttäisiin.
Yhtäkkiä vedestä alkoi kuulua hentoa lätinää. Varovasti kurkistamalla saattoi
havaita, kuinka Bimu hitaasti ja itsekseen tutkiskellen eteni veteen
pikkuhiljaa syvemmälle ja syvemmälle. En kiinnittänyt asiaan ”muka” mitään
huomiota ja niin vain kävi, että kun jalat eivät enää yltäneet pohjaan, Bimu
siirtyi uimaan. Bimu ui pikkuruisen lenkin ensin hieman syvemmälle ja palasi
sitten uiden rantaan. Jes jes jes… teki mieli tuulettaa! Eipä ollut siis vesikammoa
syntynyt. Bimukin taisi olla riemuissaan, sillä neiti päätti pistää ranttaliksi
ja sitten vesi kyllä loiskusi seuraavan varttitunnin oikein railakkaasti.
… Pidimme
sitten uimataukoa jokusen päivän, mutta kun ilmat selkeästi lämpenivät,
toistettiin Vegan ja Bimun vesinoutoharjoitukset uudelleen. Nyt Vega lähti
hakemaan omaa palloansa ja sen perään Bimu omaansa lähempää. Uiminen sujui jo
mallikkaasti ja pallon nappaaminen vedessäkin onnistui jo taidolla. Että
tällaiset uimaharjoitukset, mutta oli se kaikenkaikkiaan aika hauskaa.
Luontoa on
ollut kiva tarkkailla koko loman ajan. Onhan se kiva näin kaupunkilaisen saada
luontoelämyksiä. Vähästä ne ilot syntyvät, mutta onhan se palkitsevaa, kun
huomaa edes jokusen (vaikkakin tosi yleisen) linnun tunnistavansa ja joitakin hirvieläinten
jälkiäkin bongaavansa kuivasta maastosta. Ainakin seuraavia lintuja on tullut
tällä lomalla kohdalle: Teeri, telkkä, sepelkyyhky, kurki, joutsen, kuovi,
töyhtöhyyppä, tiaisia (sini-, tali-, töyhtö-, hömötiainen), punatulkku,
mustarastas, peippo, järripeippo(?), kirjosieppo, käpytikka.
Metsässä
ollaan kuljeskeltu useita kertoja päivässä. Vega ja Jeny joutuivat olemaan
kotipihaa lukuunottamatta remmissä kytkettyinä, jotta eivät häiritse lintujen
pesintää. Bimu sen sijaan sai vielä samoilla irrallaan. Hienosti tuo pysyi
lauman lähellä ja innostuneesti tutkaili metsän ihmeellisiä tuoksuja. Myös
soudeltu ollaan, joskin veneessä on vielä aika kylmää. Lyhyitä matkoja
kuitenkin, jotta Bimu tottuu veneessä olemiseen ja samalla tulee sitten
katiskatkin katsastettua.
Huomenna
maanantaina on viimeinen lomapäivä. Se vietetään Sarkkisen Tomin koulutuksessa
Seinäjoella. Aamupäivän treenaa Vega ja Bimu saa harjoitella malttia auton takaboxissa.
Iltapäivällä Vega joutuu takaboxiin ja Bimu pääsee harjoittelemaan malttia
katselemalla muiden suorituksia. Kivaa siis tulossa, innolla odotan huomista.
Kuvia nyt ei
sitten ole, sillä sekä kamera että nettipiuha unohtuivat kotiin. Ensi kerralla
sitten niitä taas ihan kotikulmilta. Ai niin, sitten näette ”laihtuneen” Bimun,
jonka ruoka-annoksia on nyt nipistetty kasvattajalta aiheellisesti saadun ”nootin”
jälkeen. Ei Bimulla oikeasti paljon ole ylipainoa ollutkaan. Tärkeää kyllä oli
saada vahvistus sille omallekin aprikoinnille annosten pienentämisen tarpeellisuudesta.
Joten kiitokset kasvattajalle, lisää vinkkejä vaan tulemaan aina kun sellaisia
näyttäisi olevan tarpeen… J
Tästä se
kevät alkaa, Hyvää Kevättä Kaikille !
