Loistavan
hieno lauantai takana! Olimme Bimun kanssa Noutajien A-metsästyskokeen koulutuksessa
Terälahdessa. Kouluttajana oli Eeva-Liisa Kauppila ja jahtimestarina Janne
Kauppila. Ja kiitokset loistavista järjestelyistä kuuluu Pirkanmaan
Noutajakoirayhdistyksen puuhakkaalle Nome –toimikunnalle :)
Päivä
alkoi arvonnalla, jossa Bimulle ”arvottiin” nuoren ikänsä vuoksi
suoritusvuorolle 1. Viereen ”arvottiin” kokenut konkari, sillä haavakoita kouluttaja ei halunnut Bimulla noin nuorena
vielä teettää. Loput kahdeksan osallistujaa sitten arvottiin ihan oikeasti. Heti
alussa päätin, että Bimu tulee olemaan taluttimessa koko koulutuksen ajan. Tämä
siksi, että en halunnut ottaa yhtään riskiä siitä, että koira kuumentuisi ja
huomaamattani pääsisi sinkaisemaan paukkunoutoon. Lisäksi halusin, että pääsen
heti puuttumaan, jos seuraamisosuudet eivät ole täsmällisiä.
Arvonnan
jälkeen siirryttiin passiin pellolle. Edessämme sijaitsi isohko metsäsaareke,
joka oli ympäröity ampumaketjulla. Ajo käynnistettiin ja paikalle valjastetut
spanielit alkoivat fasaanien ylösnoston. Aina sopivan fasaanimäärän tipahdettua
peltoon ja myös aina haavakkotapauksessa ajo keskeytettiin ja koirat noutivat
riistan. Bimu ei päässyt aloittamaan, sillä heti kättelyssä kohdalle sattui
haavakko ja niinpä kokenut vieruskaverimme pääsi tositoimiin. Seuraavaksi tuli
Bimun vuoro noutaa. Bimu ihmetteli fasaania tovin, mutta toi sen sitten
reippaasti ohjaajalle. Ja homma jatkui sitten samanmoisena lounaaseen asti. Tarkkaavaisesti
mutta rauhallisesti Bimu jaksoi seurata muiden touhuja. Lounasajan lähetessä
siirryimme kaikki saarekkeen toiselle puolelle, josta koirakot lähetettiin yksi
kerrallaan ohjauksella saarekkeen sisään ja siellä vapautettiin lähihakuun. Bimu
nouti fasun hyvin, mutta sitten kymmenen metrin päässä ohjaajasta tiputti
otuksen ja alkoi yökkiä höyheniä suustaan. Nosti linnun kuitenkin uudelleen ja
toi ohjaajalle. Jatkoi sitten vieläkin höyhenten sylkemistä. Koska Bimu jo
pikkuisen ennen omaa noutovuoroaan alkoi vaikuttaa hieman keskittymiskyvyttömältä,
poistuimme oman noutovuoromme jälkeen hernerokan lämmitykseen.
Iltapäivällä
siirryimme rantaan, jossa lähdimme liikkumaan walkup:ssa rannan suuntaisesti. Spanielit
nostivat jälleen rantarisukoista fasaaneja. Bimulle osui noudettavaksi lintu,
joka ehti lentää keskelle järveä. Aika pitkä ohjaus siitä siis tuli. Bimu eteni
ohjauksen mukaisesti viistossa suunnassa kaislikon ulkoreunaan saakka, mutta
siinä maaston vaihtuminen teki kepposet. Pysäytin koiran ja ohjasin uudelleen
eteen pillillä. Koira eteni, tosin jonkin verran sivuun oikeasta suunnasta.
Bimu sai kuitenkin siinä vaiheessa joko vainun tai jopa näköhavainnon fasusta,
jonka toi vikkelästi ohjaajalle. Vähän hidasteli jälleen ohjaajan lähellä,
minkä takia sain ohjeeksi jatkossa kehua koiraa sen lähestyessä. Harjoitus
jatkui. Jossain vaiheessa pudotuksia tulikin sitten kerralla oikea rypäs, jotka
putosivat sinne tänne rannan tuntumassa olleelle lumiselle sänkipellolle. Taitavimmat
koirakot hakivat linnut pellolta rannasta lähettäen. Lopulta pellolla oli enää
kaksi lintua. Marssimme koko porukka pellolle ja vuorossa olevat ykkönen ja
kakkonen saivat noutaa viimeiset pudotukset pellolta. Koska toinen pellolle
pudonneista oli haavakko, sai kokenut parimme aloittaa. Hieno nouto, kuten
muutkin sen koiran suoritukset olivat. Bimulle tuli noudettavaksi komea kukko.
Matka ei ollut pitkä, mutta pikkuisen sivuun ohjaus jälleen ohjautui. Eipä
hätää, Bimu bongasi tuulen alapuolelta haisun reippaasti ja kiiruhti linnulle.
Bimu otti linnun suuhunsa, jolloin kävi ilmi, että se ryökäle oli nyt sitten
kuitenkin haavakko! Bimun ote oli sen verran kevyt, että kukko pääsi karkuun,
mutta Bimu kiiruhti perään. Eipä ehtinyt lintu ottaa kuin pari askelta, kun oli
jo uudelleen Bimun suussa. Edelleen Bimulla oli lieviä vaikeuksia, kun kukkopoika
tomerasti pisti vieläkin hanttiin. Reippaasti Bimu lähti palautukseen ja tässä
vaiheessa muistin kehua lähestyvää koiraa. Se tuntui auttavan kummasti ja Bimu
teki TODELLA mallikkaan palautuksen ilman hidastelun häivääkään. Hieno
suoritus, vaikka itse sanonkin J Tässä vaiheessa sekä
kouluttaja että minä olimme sitä mieltä, että nyt on Bimun päivä pulkassa.
Neljä noutoa, puoli päivää passissa ja loppupäivä walkup:ssa. Olihan siinä
nuorelle koiralle jo ihan hirveästi uutta ja ihmeellistä. Kirmasimme viimeisen
noudon jälkeen yli lumisten peltojen leikkien ja riemusta kiljahdellen.
Toivottavasti Bimu siinä sai sillä tavalla kunnon palkan hienosta noudosta ja
samalla mahdollisuuden purkaa päivän stressit. Bimun loppupäivä kului sitten
autossa torkkuen. Itse lähdin vielä illan osuuteen, jossa muut vielä passissa
odottelivat metsään putoilevia lintuja. Sen osuuden jälkeen päivän koulutus
päättyi.
Kotiin
ehdimme kuuden jälkeen illalla. Päivä oli siis pitkä ja tiivis, mutta kumma
kyllä Bimu oli hyvin ”normaalin” oloinen. Ei vaikuttanut stressaantuneelta eikä
ylen määrin väsyneeltäkään. Nokoset tietty otti, mutta jotenkin jäi sellainen
fiilis, että Bimun rauhallisuus ei ollut päivästä järkkynyt. Itsellänikin oli loistava
fiilis, ihan nappi päivä oli takana. Tosin, sen verran väsynyt olo oli, että
nippa nappa jaksoin illan pimeydessä kotiin tuomisiksi saadun fasun nylkeä
pakkaseen.
Hieno
päivä kertakaikkiaan J Aivan varmasti
tavoitteenamme on jatkossa myös A –kokeet. No niin no, siis jos vaan taidot
kokeeseen asti sitten joskus tulevaisuudessa riittävät…
Alkulämmittelyä
Walkup jäällä
Haavakkonouto
