Kesän selkeä
kohokohta on tähän mennessä ollut 5.7.2014 pidetty kasvattajan pentutapaaminen,
johon iloksemme osallistui koko Bimun oikea sisarusparvi Rixu -mamman, Haamu
-papan ja Chele -veikan kanssa. Hieno sisarusparvi totta tosiaan J Oli kiva huomata kaikenlaisia pieniä
yhteisiä piirteitä sisaruksissa. Samoin oli hauska huomata, että erojakin
löytyy jo pikkuisen. Jonkin verran ehkä näyttäisi pentujen omanlaiseensa
kehitykseen vaikuttaneen niiden asuinpaikkojen sijainti. Kevät kun jakautui
melko jyrkästi etelän lauhoihin ja pohjoisen kylmiin olosuhteisiin. Oli miten
oli, samalla ”viivalla” kehityksessä tuntui koko porukka olevan. Hieman eri
järjestyksessä olemme kukin näköjään pentujen kanssa asioita tehneet, minkä
seurauksena yksi ”osasi” yhtä ja toinen toista.
Kovin oli mukavaa porukkaa pentujen kotoväetkin, joten päivä sitten
lupsahti iltaan auttamatta aivan liian nopsaan. Isot terveiset ja kiitokset
siis täältä meidän laumalta teille kaikille ja tietysti kasvattajalle myös. Mukava
päivä, toivottavasti nähdään vielä uudelleenkin. J
Bimun kanssa
on pentutapaamisen jälkeen tehty jo pikkuisen aiempaa enemmän eteenohjauksia.
Suoraa linjaa on harjoiteltu mm. laittamalla dameja jonoon noin viiden metrin
välein niitylle Vegan ja Bimun katsellessa ”istutustouhuja”. Sitten Vega ja
Bimu ovat päässeet vuorotellen hakemaan jonosta damin kerrallaan. Alkuun Bimu
”jäi kiinni” lähimpien jo-haettujen damien kohtiin, mutta kun kävin kerran
palauttamassa koiran ”metsästyksestä” takaisin linjaan, Bimu oppi ainakin siinä
paikassa ylittämään aiemmat ”hajukohdat”. Tänään kaivoin kaapin perukalta
tennispalloheittimen, jolla viskoin muutaman markkeerausheiton sekä Bimulle ja
Vegalle. Sitten vaihdoimme paikkaa ja viskaisin Bimulle vielä yhden
markkeerauksen, johon se sai ihan paukkuna singahtaa. Sen jälkeen vein koiran
risukon taakse ja paiskasin koiran näkemättä pallon samaan suuntaan kuin
aiemman markkeerauksen. Hain Bimun ja lähetin eteenohjauksella matkaan. Koira
sinkaisi liikkeelle ja eteni ihan oikeaan kohtaan. Pallo ryökäle sen sijaan oli
päättänyt piiloutua oikein kunnolla, joten Bimu joutui ahertamaan jonkin aikaa
ennen kuin tennari löytyi. Hmmm… Pitäisiköhän ensi kerralla heitellä niitä
tennareita sinne ihan vaikka kasa, että edes joku niistä löytyisi pikkuisen
helpommin…
Veteen ollaan
päästy tutustumaan vain viikonloppuisin. Viime lauantaina ajattelin alkaa
opettaa Bimua ja Vegaa uimaan soutuveneen rinnalla. Ensin vuorossa oli Bimu.
Laitoin koiran taluttimeen ja lähdin soutamaan rannasta. Bimu oli ihmeissään ja
nyki remmin päässä milloin millekin puolelle venettä sillä seurauksella, että
aloin pelätä koiran joutuvan paniikkiin (itse tosin siinä vaiheessa olin jo paniikissa).
Tein kevyen käännöksen kohti rantaa ja se harjoitus oli sitten siinä! Liian
vaikealtahan tuo tuntui. Kunhan oma sydän tasaantuu, niin kokeillaan ehkä uusiksi
ilman talutinta…
No,
seuraavaksi uintivuorossa oli Vega. Vegan kanssa hommaan lähdettiin suosiolla
ilman talutinta. Nykäisin veneen rannasta liikkeelle ja kutsuin Vegan perään.
No tulihan se! Parilla etujalkojen massiivisella vedolla koira oli jo
kiipeämässä veneeseen. Ei muuta kuin airot heilumaan ja vauhtia lisää, minkä
seurauksena myös Vega vaihtoi suuremmalle vaihteelle ja alkoi uhkaavasti
lähestyä venettä jälleen. Veneen vauhdin edelleen kiihtyessä koiran huohotus
alkoi kuullostaa siltä, ettei tästäkään rauhallisesta uintireissusta tule
mitään. Lisäksi koira onnistui sijoittautumaan siten, että airo kopsahti sen
päähän varmaan noin joka toisella vetäisyllä. Ei siinä sitten muuta kuin kokka
rantaa kohti ja sekin harjoitus oli nyt sitten siinä! Saa nähdä, vieläkö sitä
Vegankin kanssa toisen kerran yritetään. Tosin me ei yleensä kyllä ihan hevin
luovuteta, vaan taotaan usein päitä seinään (tai tässä tapauksessa airoon) ehkä
vähän liiankin kanssa…
Jälleen uusi
viikonloppu. Teimme Vegalle lyhyen verijäljen, jossa runsaasti frolikeilla
varusteltuja makuita. Tarkoituksena oli opettaa, ettei makuista saa ”singahtaa”
eteenpäin merkkaamatta niitä huolella. Hieman flaskisti Vega suoritti jäljen.
Ohitti yhden makuun ja muutoinkin toimi hieman epätarkasti. Päätimme ottaa saman
jäljen uudelleen. Edellisestä kierroksesta oppineena koira oli kuin olikin
sisäistänyt jutun juonen ja makuille pysähdyttiin huolella. Nyt täytyy vain
toivoa, että Vega muistaa nuo opit myös tulevissa kokeissa…
Bimu ohjastettiin sama jälki siitäkin huolimatta, että se oli tallattu jo useaan kertaan. Bimu seuraili ilmavainuisesti jälkeä yrittäen poiketa sinne sun tänne milloin minnekin sivulle. Päätimme yrittää uudelleen tekemällä Bimulle ihan oman jäljen, jossa kaksi suoraa ja niiden keskellä suorakulmassa makuu. Matkat olivat tosi lyhyet, kumpikin suora varmastikin alle 40 metriä. Seuraavana päivänä Bimu laitettiin hommiin. Pääsääntöisesti ilmavainulla koira jälleen pyyhälsi, eikä ihan tuntunut tajuavan hommasta vielä mitään. Osin jälki meni ihan hyvin ja osin sitten vauhti vei voiton keskittymisestä. Tästä oppineena Bimulle kannattaa kyllä ensi kerralla tehdä huomattavasti pidempi jälki, sillä tällaisen ”tyngän” koira sinkaisee päästä päähän parilla nuuhkaisulla. Sitä sitten lisää vaikka joskus tulevaisuudessa…
Tytöt soutelemassa:
Mennäänkö eri suuntiin...?
... vai mentäisiinkö sittenkin yhdessä !
Koko porukalla mustikassa...
... ja sekös on mukavaa :)
