Kevättä kohti

Bimu tulee 15 viikkoa ensi sunnuntaina 30.3.2014. Aika tuntuu livahtavan niin nopeasti, että viikoissa alkaa jo mennä sekaisin. Samalla nopeudella kasvaa myös Bimun vauhti. Ruokahalu on kova ja pikkuhiljaa on päiväruokaa alettu pienentää ja vastaavasti aamu- ja iltaruokaa lisätä. Vatsaan tuntuu jo mahtuvan isompikin satsi kerralla, joten kohta puoleen voidaan varmastikin siirtyä kahteen ruokintakertaan päivässä. Nappuloita kuluu tällä hetkellä 6 dl päivässä ja sen lisäksi jauhelihaa ja muuta pientä. Painoa Bimulle on kertynyt noin 12,5 kg. Säkäkorkeus maallikon mittanauhalla on noin 39-40 cm. Mitä? Ei voi olla, ei Bimu vaikuta ollenkaan noin korkealta! No, joku mittavihre sitten varmaan…

Pissut ja kakit Bimu tekee jo vallan ulos, eikä yölläkään enää useimmiten tarvitse ennen neljää ulkoilla. Aamuisin tehdään lähistön puistoalueilla vakiolenkki, mutta työpäivän jälkeen Bimu pääsee päivittäin metsälenkille. Siellä sitten kiipeillään kivikoissa ja hypitään puunrunkojen yli. Hauska leikki Bimusta on etsiä pusikoihin tai aluskasvillisuuteen piilotettua damia. Ja voi sitä onnistumisen iloa, kun dami sitten löytyy!

Treenailtu ollaan pikkuisen päivittäin. Samoja juttuja toistellaan, uutena mukaan on tullut liikkeestä seisomaan pysähtyminen ja yhdellä pillityksellä istahtaminen. Eilen ja tänään tutustuttiin jälleen varikseen ja hirven sorkkaan. Ja sisällä Bimu harrastaa edelleen ihan omatoimista pahvilaatikoiden silppuamista. Ai niin, ja tänään aamulla pääsi ensimmäistä kertaa hyppäämään sängylle. Onneksi Bimu kuitenkin mieluiten nukkuu pitkän yön Jenyn tapaan omalla viltillään lattialla.

Käytiin myös ensi kertaa kaupungilla. Käveltiin Hämeenkatua edestakaisin ja piipahdettiin myös Stockmanilla. Lopuksi mentiin rautatieasemalle, mutta eihän siellä mitään oikein tapahtunut, kun junat nykyään ovat niin hiljaisia, että niitä tuskin edes huomaa. Reippaasti Bimu tarkasteli kaupungin melua, eikä ollut metelistä moksiskaan.

Vega kävi tänään isännän kanssa tekemässä ensimmäisen kerran voittajaluokan jäljen. Ihan mukavasti oli kuulemma mennyt. Katko oli ihan uusi asia, joten jäljen jatkoa piti etsiä pitkään ja hartaasti. Onneksi se kuitenkin löytyi ihan omatoimisesti. Myös suunnistajien rastin kohta sattui juuri jäljelle, mikä sekin toi haastetta Vegalle. Pienien kiemuroiden jälkeen sekin kuitenkin selvitettiin. Jäljen päästä löytyi upea sorkka, joka pitikin sitten kantaa autolle asti.

Vegasta on tullut todellinen emohahmo. Hössöttäminen on vähentynyt ja tietynlainen aikuisen koiran rauhallisuus on nyt Vegassa havaittavissa. Niistä ah-niin-ihanista leluista ei enää tarvitse pitää niin tiukasti kiinni, vaan niitä voi nyt suurpiirteisin elein antaa myös omasta suusta pennulle. Pennun ruokakupillekaan ei enää aikoihin ole kuroteltu, eikä pennun ylimääräinen päiväruokailu enää tunnu Vegaa kiinnnostavan. Hieno koira tuo Vega! Tosi hienosti on koko ajan pennun kanssa touhunnut J

Ja samaa voi sanoa myös Jenystä, joka on jatkuvasti itse rauhallisuus. Jenyllä alkoi vähän yli vuoden tauon jälkeen vihdoin juoksu, joten seuraavat viikot Jeny joutuu nyt sitten taas roikkumaan remmin päässä.

Kevät keikkuen lähenee, joten pikapuoliin koko lauma päässee jo jonain viikonloppuna pitkästä aikaa mökille. Isäntä laitetaan tietysti sitten taas etukäteen lämmitysreissulle, jotta tytöille ei vaan pääse pissitulehduksia tai muita kylmettymisiä sattumaan. Ihan vielä ei taida tarvita kyitä pelätä, mutta niitä paikallisia susia kyllä pitää pienellä kunnioituksella vältellä. Mutta palataan siihen sitten muutaman viikon jälkeen tarkemmin…

 

 

Mitä Vega löysikään jäljen päästä?

 

 

Vaakkua kantamassa



 

 

Kylläpä painaa !

 

 

Bimu 'koulutuksessa'

 

 

Yhdessä unten maille...

 

Pentumme on kadonnut

Bimun kolme elinkuukautta tuli täyteen 15.3.2014. Terveystarkastus ja ensimmäinen rokotus koettiin 12.3.3014. Terveystarkastuksen Bimu läpäisi kommenteilla ”Terve ja reipas tyttö”. Rokotus koettiin hiljaisesti, kissan herkkunappulat veivät Bimun huomion totaalisesti. Ainoa asia, mistä saimme tohtorilta kommenttia koski Bimun ruokintaa. Tohtorin mielestä kannattaisi käyttää vielä penturuokaa, jotta kalkin ja proteiinin tasapaino olisi paremmassa suhteessa (?). Vaihtoehdoiksi saimme joko vaihtaa penturuokaan tai jatkaa nykyisellä Kanariisillä lisättynä noin desilitralla jauhelihaa joka päivä. Päätimme jatkaa nykyisellä sapuskalla, sillä meillähän se jauheliha on jo tähänkin asti kuulunut päivittäiseen ruokavalioon. Hieman tuo ruoka-asia kyllä jäi mieltä vaivaamaan, liiallinen kalkki kun voi olla syys erilaisiin luuston kehitysongelmiin. Pitäisikö nyt sitten välttää muita kalkkipitoisia tuotteita esim. luita, piimää, raejuustoa jne? Miten nämä koirankin ruoka-asiat voivat olla AINA yhtä vaikeita! Teki niin tai näin, niin aina tuntuu tulevan huteja…

Samaa vauhtia on terveystarkastus ja rokotus suoritettu nyt myös Vegalle. Vegallakin kaikki oli ihan hyvin, joskin se varvastulehdus on vaivaillut. Antibiootilla on nyt kuitenkin jo rauhoittunut, joskin ihon alla ”patti” vaikuttaisi edelleen olevan. Ruoka vaihdettiin takaisin JahtiVahdista Profineen, jotta voivaan varmistua siitä, että sillä ei ole vaikutusta asiaan. Sitä meinaamme nyt sitten syöpötellä seuraavat 15 kiloa, minkä jälkeen palataan taas JahtiVahtiin ellei tassu yllättäen aivan ylenpalttisesti parane.

Jeny joutuu odottamaan terveystarkastusta ja rokotuksiaan vielä Bimun seuraavaan rokotuskertaan asti. Sinne sitten pyrähdetään 9.4.2014 molempien kanssa. Ja sitä ennen tietty on vielä yksi madotus Bimulle.

Vaan mihin on kadonnut meidän pikkuinen pentumme? Enää sitä ei ainakaan meiltä löydy! Meillä on noiden aikuisten lisäksi vain yksi epämääräisen pitkäkinttuinen ja pitkärunkoinen ruipelo, joka lattialla etujalat edessä ja takajalat takana sojottaen on jo lähes metrin mittainen. Ja ne käpälät ovat edelleen aivan epäsuhtaisen suuret… Ja tällä hetkellä pää on vähän epäsuhtaisen pieni…

Ja jotta arki ei olisi liian auvoista, niin tällä viikolla iski ripulitauti Jenyyn. Meni päivässä ohi, joten ei siinä sen kummenpia, mutta viime yönä sama tauti iski Bimuun. Perhana, että harmittaa. No toivottavasti menee yhtä nopeasti ohi kuin Jenyllä. Huomenna kun on risusavottakin tiedossa.

Kaikenlaisia perusjuttuja on edelleen treenailtu. Bimu sai taas ottaa mallia kun Vega nouti dameja. Kiinnostushan siinä heräsi ja Bimukin alkoi nostella omia pikkuruisia damejaan, jotka maahan oli laskettu. Pienellä vinkkauksella toi ne myös emännän ylpeään kätöseen. Kotona ollaan aina silloin tällöin nosteltu damia tai pesäpalloa lattialta emännälle ja palkaksi on tullut sitten frolicin palanen. Hieman on huono omatunto, että tätäkin koiraa tulee taas palkkailtua noissa perusharjoituksissa makupaloilla. Ei varmaan pitäisi, mutta se koulutustyyli tuntuu vaan NIIIIN olevan verissä. Sitä paitsi oppiminen tuntuu tapahtuvan niin nopeasti ja mieluisasti, kun palkkoja tulee. Ei varmaan silti pitäisi… Vai…?

Malttia eli paikalla istumista ja paikalla makaamista on harjoiteltu edelleen ihan pienillä matkoilla. Silloin kun Vega on vieressä tekemässä mallisuoritusta, voidaan ottaa jo hieman enemmänkin matkaa. TOKO –seuraamista (kontaktia) on harjoiteltu lähes pelkästään vasta sisällä, mutta remmissä mukana tulemista kyllä lenkeillä päivittäin. Nyt on välillä otettu Vegakin mukaan, jolloin Bimu kulkee remmissä emännän vasemmalla puolella ja Vega Bimun vasemmalla puolella. Bimun velipojan blogista nappasimme vinkin, että eteen lähettämistä voisi alkaa pikkuhiljaa kokeilla. Hyvinhän se onnistui Hailuotolaisten neuvoilla: nakeroita parin metrin päähän ja eikun lähettämään. Kyllä se siitä lähtee. Luoksetuloa on tehty sekä kutsulla että pillillä. Ja aivan hiljan on sivulle –komentoon yhdistetty yksi pillin vihellys juuri kun takapuoli on pyllähtämässä kanveesiin. Mitähän muuta me ollaankaan tehty? No, reippaita metsälenkkejä ainakin, Mukavaa tuntuu Bimulla olevan, kun saa vapaana siskojen kanssa temmeltää. Ai niin, ja viime viikolla Bimu kasteli talviturkkinsa. Kävi nimittäin niin, että aamulenkeillä kiinnostava joki veti jälleen puoleensa ja sitten se tapahtui: Bimu kurkotti vettä kohden uteliaisuuttaan ja pulahti koko veijari jokeen. Hyvin näyttää uivan ja hyvin pääsi kapuamaan itsekseen jykähkön pengermän yli rantaan. Sitten vaan pari terhakkaa ravistelua ja sitten perään kunnon kirmaisut risukossa. Eipä näyttänyt ainakaan traumoja jäävän, tuskin noteerasi moista mitenkään. Ainakin se kuono on edelleen sinne jokea kohti vetänyt… Mikä lie siinäkin niin kiinnostaa.

 

Bimu on 'hyllytetty'

 

Vega ja Como treenaamassa

 

Vauhdin hurmaa

 

Mihinkä te muut jäitte?

 

Nyt on tukka hyvin, saa kuvata!

Päivärytmi vakiintunut

Bimun yksitoista eloviikkoa tuli täyteen 3.2.2014. Normaali päivärytmi alkaa nyt olla vakiintunut ja koko lauman keskuudessa on rauha palannut pöyrremyrskyn jäljiltä taloon. Ruokavalio vaihtui pennun myötä koko porukalle JahtiVahtiin, mikä näyttäisi sopivan kaikille. Vegan (siis tuon vajaa kolmivuotiaan) turkki kiiltää enemmän kuin koskaan, joskin tuo varvasvälin tulehdus ei ota parantuakseen. Tänään mennään hakemaan siihen antibioottikuuri, mutta harkintaan jää vielä, voiko tuolla ruokamerkin vaihtamisella olla osuutta asiaan. Itse luulen olevan pelkkää sattumaa, että tulehdus ilmaantui samaan aikaan ruoan vaihtamisen aikoihin. Silti elää kuitenkin pienenpieni epäilys…

Bimu painaa nyt 9,2 kiloa ja saa nappuloita 5 dl päivässä. Ja tietty kaikkea muuta pientä sen lisäksi. Jalkoja Bimulle on tullut pitkä pötkö lisää ja runko venynyt samaan tahtiin. Tuntuu, että joka kerta kun Bimu herää uniltaan, se on samalla venähtänyt mittaa lisää. Turkki on koko selän mitalta tummunut. Ja tassut on kyllä varaosia jaettaessa sekaantuneet, sillä Bimulle on langennut leijonan isot käpälät. No, onpa sitten lumikengät ihan omasta takaa  – niin no, jos sitä lunta vaan olisi…

Koko katras on tuota Vegan tassuvaivaa lukuun ottamatta ollut terveenä. Bimu tosin viime viikolla yritti tappaa siskoltaan anastamaansa pehmolelua sillä seurauksella, että kumautti pikkuisen päänsä eteisen laatikostoon. Kauhea kumaus kuului ja sen jälkeen sellainen huuto, että olin aivan varma kuonon tai jonkin muun paikan haljenneen. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että ainoa paikka mihin tuli kuhmu, oli Bimun suuri ego. Eikä siihenkään loppu viimeksi niin suurensuurta pattia tullut, sillä Bimu oli parissa minuutissa entisellään ja jatkoi pontevasti villejä leikkejään. Huh, emäntä kyllä meinasi saada sydänkohtauksen, mutta onneksi siltäkin ainakin tällä kertaa vältyttiin.

Sunnuntaipäivän kunniaksi Vega ja Bimu pääsivät hakua treenaamaan. Vega haki ihan kivasti edellispäivänä sulatetut vaakut ja fasaanit. Työ suoritettiin parityönä, kun treeni tehtiin kimpassa Vegan ikäisen Komon kanssa. Kyllä Vega Komolle vauhdissa häviää, mutta ihan kivasti nenä tuntuu olevan hommassa mukana. Palautukset oli kyllä pikkuisen falskeja, kun uusia hajuja tuli Vegan nenään jo palautusvaiheessa. Pitääpä tuohon taas kiinnittää huomiota, dameilla en moista ilmiötä ole havainnut. Bimu seuraili hakutouhuja sivussa, mutta sai lopuksi tutustua itsekin vaakkuihin. Kivasti kantoi pientä suuhun sopivaa harakkaa. Hieman hankalammaksi kantaminen meni variksen kanssa, se mokoma otus kun levitteli siipensä koko ajan hujan hajan. Mutta onnistuihan Bimu sitäkin otusta pienen matkaa esitellä. Fasaani taas oli kiva, mutta kauhean iso! Sitä ei kerta kaikkiaan saanut ilmaan. Mutta oli se kyllä niiiin kiinnostava. Kotona Bimu pääsi vielä kantamaan paljon paremmin suuhun mahtuvaa kauriin sorkkaa. Mutta kaikki kiva loppui tälläkin kertaa kesken ja mamma kiikutti nuo ihanat olennot jonnekin pois. Jeny odotteli laumaa iltapäivän kärsivällisesti kotosalla. Nuorison saavuttua se totesi tyytyväisenä koko lauman olevan koossa. Koko porukka sai ansaitsemansa ruoan, minkä jälkeen uni voitti ja hetken aikaa oli AIVAN HILJAISTA.

Koko katras ulkoilee:

 

Yksi koira ja yksi hyrrä?



 

Mitä sieltä löytyy?

 

Hyrskyn myrskyn...

 

Hellä hetki

 

Katsokaa mitkä käpälät

 

Kylässä mamman työmaalla