Paras pääsiäinen ikinä!

Pääsiäinen ja sen jälkeen viikon loma oli koko laumalle kulta-aikaa. Aurinkoinen sää helli koko rahan täydeltä ja mieli virkistyi luonnon rauhassa. Kuten arvattavaa, loma vierähti tutuissa maalaismaisemissa. Lähtö hieman jännitti, kun olosuhteet ovat suhteellisen alkeelliset ja kaikenlaisia vaaranpaikkoja pikkuiselle pennulle on mökkiseutu väärällään. Turhaan kuitenkin jännitettiin, kaikki meni heti alusta alkaen paremmin kuin hyvin. Totuttelu uuteen ympäristöön kesti Bimulta vain pienen hetkisen. Ensin ihmetytti takassa loimuttavat kuumat tulenlieskat, mutta pian Bimu totesi takan edustan mainion lämpöiseksi lepopaikaksi. Ruoka-aikaa odotellessa ihmetystä herätti, kun ei kukaan ollut kertonut, missä on oma ruokapaikka. Sekin kuitenkin selvisi kun ruoka-aika viimein koitti. Illalla alkoi Bimulla silmät lupsia, eikä raukka parka tiennyt, missä on nukkumapaikka. Tämä viimeinenkin ”perusasia” selvisi, kun mamma kävi sormella osoittamassa lämpöistä vällyä makuukammarin nurkassa. Hoh-hoijaa, niin se vaan uni voitti reippaan tutkimusmatkailijan.

Kaikkea jännää puuhattiin koko lomaseutu. Vegalle ja Jenylle jutut ovat jo tuttuja. Sekin, kuinka ajeltiin metsurin varusteiden kera taimikkoa raivaamaan. Siinä sitten joutuivat nelijalkaiset töröttämään puihin sidottuina aina kolme varttia kerrallaan (sen ajan kestää kerrallaan raivurissa bensaa). Sen jälkeen koitti vapaus ja ihana evästelytauko. Ja sitten taas odottelemaan… Jälleen hieman etukäteen jännitti, onko Bimu kovinkin levoton odotellessaan. No eikä mitä, neiti teki ”puuhommia” odotellessaan ja kun se sitten alkoi väsyttää, niin pikku huilit metsän siimeksessä kuluivat sukkelaan. Jälleen kerran sai emäntä ja isäntä ihmetellä Bimun malttia ja rauhallisuutta. Ei mitään sinkoiluja eikä muutakaan levottomuutta koko aikana. Hieno penska!

Pääsiäisenä oli jo jokunen aste lämmintä, joten päätimme kokeilla, josko Vega saisi esimerkillään houkuteltua Bimun järveen. Heitin Vegalle tennispallon järveen, minkä Vega ihan luvan kanssa paukkuna ryntäsi noutamaan. Bimu säntäsi nuorella apinan raivolla perään juosten järveen. Siis kirjaimellisesti JUOSTEN. Eipä ollut taas kukaan kertonut, että kun aikansa juoksee, niin joutuu järven POHJAAN. Kului piinallisen pitkät sekunnit, kun emäntä ja isäntä hätääntyneinä jo olivat ryntäämässä ”hukkuvan” perään. Mutta sitten se vihdoin tapahtui! Bimun pikku kirsu pulpahti pintaan ja vikkelin jaloin neiti UI takaisin rantaan. No, vahingosta viisastuneena Bimu ei enää rynnännyt seuraavilla heitoilla Vegan perään, vaan kahlasi hitaasti lähes varpaillaan Bimulle metrin päähän rannasta heitetyn pallon perään. Pallo kuitenkin heittäytyi ilkeäksi ja meni pikku kirsun edellä aina hiukan kauemmaksi ja kauemmaksi. Uimaan Bimu ei enää uskaltautunut, vaan palasi pettyneenä rantaan. No, eipä taida Bimusta enää olla uimariksi ajatteli mamma, kunnes…

… Seuraavana päivänä mamma päätti haravoida rannan syksyn lehdistä ja neulasista. Bimu puuhasteli omiaan siinä seurana. Vega ja Jeny oli jätetty sisälle, jotta uimapirskeiltä (ja varsinkin vesihänniltä ja pissatulehduksilta) vältyttäisiin. Yhtäkkiä vedestä alkoi kuulua hentoa lätinää. Varovasti kurkistamalla saattoi havaita, kuinka Bimu hitaasti ja itsekseen tutkiskellen eteni veteen pikkuhiljaa syvemmälle ja syvemmälle. En kiinnittänyt asiaan ”muka” mitään huomiota ja niin vain kävi, että kun jalat eivät enää yltäneet pohjaan, Bimu siirtyi uimaan. Bimu ui pikkuruisen lenkin ensin hieman syvemmälle ja palasi sitten uiden rantaan. Jes jes jes… teki mieli tuulettaa! Eipä ollut siis vesikammoa syntynyt. Bimukin taisi olla riemuissaan, sillä neiti päätti pistää ranttaliksi ja sitten vesi kyllä loiskusi seuraavan varttitunnin oikein railakkaasti.

… Pidimme sitten uimataukoa jokusen päivän, mutta kun ilmat selkeästi lämpenivät, toistettiin Vegan ja Bimun vesinoutoharjoitukset uudelleen. Nyt Vega lähti hakemaan omaa palloansa ja sen perään Bimu omaansa lähempää. Uiminen sujui jo mallikkaasti ja pallon nappaaminen vedessäkin onnistui jo taidolla. Että tällaiset uimaharjoitukset, mutta oli se kaikenkaikkiaan aika hauskaa.

Luontoa on ollut kiva tarkkailla koko loman ajan. Onhan se kiva näin kaupunkilaisen saada luontoelämyksiä. Vähästä ne ilot syntyvät, mutta onhan se palkitsevaa, kun huomaa edes jokusen (vaikkakin tosi yleisen) linnun tunnistavansa ja joitakin hirvieläinten jälkiäkin bongaavansa kuivasta maastosta. Ainakin seuraavia lintuja on tullut tällä lomalla kohdalle: Teeri, telkkä, sepelkyyhky, kurki, joutsen, kuovi, töyhtöhyyppä, tiaisia (sini-, tali-, töyhtö-, hömötiainen), punatulkku, mustarastas, peippo, järripeippo(?), kirjosieppo, käpytikka.

Metsässä ollaan kuljeskeltu useita kertoja päivässä. Vega ja Jeny joutuivat olemaan kotipihaa lukuunottamatta remmissä kytkettyinä, jotta eivät häiritse lintujen pesintää. Bimu sen sijaan sai vielä samoilla irrallaan. Hienosti tuo pysyi lauman lähellä ja innostuneesti tutkaili metsän ihmeellisiä tuoksuja. Myös soudeltu ollaan, joskin veneessä on vielä aika kylmää. Lyhyitä matkoja kuitenkin, jotta Bimu tottuu veneessä olemiseen ja samalla tulee sitten katiskatkin katsastettua.

Huomenna maanantaina on viimeinen lomapäivä. Se vietetään Sarkkisen Tomin koulutuksessa Seinäjoella. Aamupäivän treenaa Vega ja Bimu saa harjoitella malttia auton takaboxissa. Iltapäivällä Vega joutuu takaboxiin ja Bimu pääsee harjoittelemaan malttia katselemalla muiden suorituksia. Kivaa siis tulossa, innolla odotan huomista.

Kuvia nyt ei sitten ole, sillä sekä kamera että nettipiuha unohtuivat kotiin. Ensi kerralla sitten niitä taas ihan kotikulmilta. Ai niin, sitten näette ”laihtuneen” Bimun, jonka ruoka-annoksia on nyt nipistetty kasvattajalta aiheellisesti saadun ”nootin” jälkeen. Ei Bimulla oikeasti paljon ole ylipainoa ollutkaan. Tärkeää kyllä oli saada vahvistus sille omallekin aprikoinnille annosten pienentämisen tarpeellisuudesta. Joten kiitokset kasvattajalle, lisää vinkkejä vaan tulemaan aina kun sellaisia näyttäisi olevan tarpeen… J

Tästä se kevät alkaa, Hyvää Kevättä Kaikille !

Huhtikuu on synttäriaikaa !

Ensimmäisenä synttäripäivän saavutti Vega huhtikuun alkupuolella. Kolme vuotta tuli Vegalla silloin mittariin. Käsittämätöntä, kuinka Vegaliini on kasvanut parissa kuukaudessa kakaramaisesta hulivilistä luotettavaksi aikuiseksi.

Bimu puolestaan on tänään saavuttanut vasta neljän kuukauden iän. ”Synttärionnittelut” siis myös Bimuliinille. Synttäripäivän kunniaksi Bimu loikkasi (pienellä houkuttelulla) avoveteen vain todetakseen, että liian kylmältä tuntuu… Bimun toinen rokotus on nyt läpikäyty samoin kuin terveystarkastus. Terveeksi tyttö onneksi taas todettiin J Ruoka-annos on edelleen kasvanut, nyt nappuloita menee jo 7 dl päivässä kaikenlaisen pienen kotiruoan ja jauhelihan lisäksi. Painoa Bimulla on nyt 15,3 kg. Sekä ylä- että alaleuassa töröttää kaksi uuden-uutukaista leipähammasta.

Loppukuusta synttäripäivän tulee viettämään Jeny. Nyt meidän pikkuinen ”vaavi” on siis jo yhdeksän vuotta. Käsittämätöntä, juurihan se oli, kun Jeniliini meille vasta kotiutui! Niin se aika rientää, onneksi Jeny on saanut olla aikalailla terveenä.

 

Synttärisankarit:

 

 

No nyt on alkanut tapahtua !

Bimu on nyt 15 viikkoinen eli lähentelee siis neljää kuukautta. Toinen madotus on annettu ja toinen rokotuskäynti lähenee (9.4.2014). Sapuskaa menee 6 dl päivässä plus vähän kotiruokaa, jauhelihaa ja muuta pientä. Tällä viikolla siirryttiin kahteen ruokintakertaan päivässä. Painoa on kertynyt 13,2 kg. Bimu on nyt pieni harvahammas, kaksi alaetuhammasta on jo pudonnut.

Viimeisen viikon aikana riehakkuus on lisääntynyt merkittävästi ja pienenkin poissaolon aikana Bimu on saanut jo kaikenlaista aikaiseksi. Yhdellä kerralla vesikuppi oli huiskittu pitkin keittiötä, vettä kellui joka puolella ja posliininen painava vesikuppi oli nurinperin lattialla. Toisella kerralla lähti tapetista puolen metrin korkuinen pala pois, joskin siihen oli merkittävän alun jo aikanaan tehnyt Vega. Kolmannella kerralla Bimu oli saanut käsiinsä damin, jota oli noutamisen sijaan käsitellyt ”hieman” kovakouraisemmin. Sitten silmiin oli osunut eteisen naula, jossa roikkui sateenvarjo ja tulevaisuutta vielä odotellut koiran nahkainen panta. Sateenvarjo säilyi, mutta sen kotelosta on enää jäljellä vain muisto. Pannasta ei etsinnästä huolimatta löytynyt juuri muuta kuin metallinen solki. Eikä siinä vielä kaikki, kuten ostos-televisiosta tuttu sanonta kuuluu. Tänään Bimu löysi alahyllyltä leivänpaahtimen, joka nyt on sitten ilman sähköjohtoa. Johto ei tietystikään ollut kiinni seinässä lainkaan ja kaikki muutkin johdot on jo ennen pennun kotiutumista joko poistettu käytöstä tai suojattu muoviputkella. Imurointia tai vastaavaa ei nyt siis enää kannata edes yrittää tehdä Bimun paikalla ollessa L No, ei se imurointi niin mieleistä olekaan, nyt sitten sai syyn vältellä sitä vähän aikaa… J

Tuollaista kaikkea pientä on siis sattunut ja tapahtunut. Sanoinkos joskus aiemmin, että Bimu on kiltti tyttö. Taidanpa alkaa pikku hiljaa perua reteitä puheita… Niin no, ei näköjään tarvinnut odotella edes murkkuikää. Muuten kyllä on mennyt ihan mukavasti. Treenailussa ollaan tosin jymähdetty jotenkin paikoilleen, siitä on vähän huono omatunto. Puolustukseksi kuitenkin sanottakoon, että jokaisella lenkillä olemme kyllä aina jotain pientä puuhastelleet. Niitä samoja juttuja tosin, mutta kuitenkin edes sitten niitä.

Vegan kanssa olimme treenaamassa Vantaalla Sarkkisen Tomin opissa. Neljän labukan kaveriporukalla menimme koulutukseen ja ihan hyviä oppeja tarttui takkiin. Vähän tuli taas lisää uskoa, että vielä joskus ehkä voitaisiin NOME-B AVO -luokassa pärjätä. Tosin kovaa treeniä se kyllä vielä vaatii. Tomilla itsellään näytti olevan tosi kivan oloinen 8 -kuukautinen labukanpentu. Siinä se jökötteli todella rennon näköisenä isäntänsä vieressä pitkät tovit hötkyilemättä minnekään. Voi että kävi kateeksi! Nyt sitten pitää kyllä Bimun kanssa lisätä sellaisia ”oleskeluhetkiä” milloin missäkin rupattelemassa, jos vaikka tarttuisi Bimuunkin tuollaista rentoa rauhallisuutta. Kyllä ne toiset vaan osaa, ei voi kuin ihailla!