Lomatunnelmissa

Vihdoinkin kesäloma! Juuri parahiksi tolkuttomien helteiden vaihduttua sateisiin ja koleampiin keleihin. Bimu täytti loman alla 8 kuukautta. Loma alkoi sorsastuksen alkua odotellessa. Ihanaakin ihanampi loman alku J Vaikka tämä blogi kertookin nelijalkaisten laumastamme, en malta olla kertomatta, että varhain sunnuntai-aamuna 17.8.2014 maailmaan syntyi suloinen poikavauva, uutukaisen mummin ja vaarikkeen silmäterä. Juu, kiitokset vaan kaikille onnitteluista… Kyllä mummi on ihaillen jo ehtinyt seurailemaan, kuinka taitavaa tuo vauvanhoito on nykyään, kyllä sitä saa ylpeänä katsella…

Ja sitten heti perään samaisena sunnuntaina Esa ja Vega läpäisivät ensimmäisen vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeensa (VAHI). Ja seuraavana päivänä vielä toisenkin. Juu, kiitokset vaan kaikille onnitteluista, välitän ne Esalle ja Vegalle J No, VAHI -kokeista ja jäljestämisestä Esa on kertonut enemmän tämän blogin omassa jutussaan. Sen verran mainitsen kuitenkin vielä, että Esakin on nyt sitten totaalisesti hurahtanut näihin koiratouhuihin, minkä olen ilolla kuluvan kesän aikana pannut merkille. Tervetuloa siis tämän sortin ”hullujen” kerhoon J

Jälkimmäisen VAHI –kokeen päätyttyä maanantaina 18.8.2014 Vega ehti hengähtää vain pari tuntia, minkä jälkeen alkoi parin tunnin ajomatka metsästysnouto (NOME) –treeneihin. Hyvin meni treenit, Vegan itseluottamus alkaa pikkuhiljaa vahvistua siinäkin. Oman näkemykseni mukaan edellisiin treeneihin verrattuna nyt oli tapahtunut selkeä hypähdys parempaan suuntaan. Onhan niitä peruskäyttäytymiseen liittyviä virheitä vielä iso nippu, mutta pikkuhiljaa niitäkin toivon mukaan jaksetaan hieroa parempaan suuntaan. Nyt niihinkin jaksaa taas keskittyä, kun tuo ohjaus alkaa edes hieman sujua. No, katsotaan nyt, miten tämä NOME –homma lähtee etenemään… Tai sitten pitää vaan tunnustaa, että Vega on niin henkeen ja vereen ”vihikoira”, että mitään muuta kuin jäljestäminen ei sen ajatusmaailmaan kerta kaikkiaan mahdu… Nähtäväksi jää, mutta vielä kyllä yritetään sitä NOME:akin harjoitella. Kokeet ovat ensi viikonloppuna, joten sitten nähdään, missä vaiheessa osaamisessa todella mennään.

Loma jatkui edelleen kiireisenä. Ensin vauvaa katsomaan ja sitten takaisin sorsastamaan. Eikä sorsan sorsaa, mutta mitäs siitä! Loppuviikosta sitten Seinäjoelle tottelevaisuuskoetta tuomaroimaan. Sitä vaan ihmettelen, että ostettuani heinäkuun ensimmäisellä viikolla uuden (käytetyn) auton, siihen on elokuun puoliväliin mennessä joku (minä?) surauttanut 4000 kilometriä. Kauheaa, olisi varmaan sittenkin pitänyt hankkia diiseli. Tai vaihtaa tämä koiraharrastus vaikka pitsin nypläykseen…

Toisen lomaviikon alkajaisiksi nokkapelli osoitti jälleen ”virallista” kotia kohti ja sieltä edelleen etelän suuntaan Bimun kanssa treenailemaan. Onneksi sain Esankin mukaan apuriksi. Eipä tuota todellisuudessa paljon tarvinnut houkutella, ”tuppasi” mukaan onneksi ihan oma-aloitteisesti. Treeni oli erittäin onnistunut, paljon vinkkejä tuli. Koira toimi kyllä mallikkaasti, mutta ohjaajalla on törkeän paljon oppimista! Ensiksikin, kaikki kehut ja kiellot putkahtivat ohjaajan suusta aina 5 sekuntia myöhässä eli täysin väärin ajoitetusti. Siinä sitä on jo harjoittelemista kerrakseen, tarkkaavaisuutta lisää… Ja pilliäkin pitäisi pitää suussa eikä roikottaa tarpeettomana kaulassa koiran kuonoa tökkimässä. Yllättävän vaikeaa on sekin, kun ei ole edes tupakointitaustaa… Puhumattakaan niistä kaikista käden läpsyttelyistä, virheiden katsomisesta läpi sormien, virheiden välttelyistä tehtäviä helpottaen, kieltämisen välttelemisestä jne… Huh, onneksi Bimu on tähän mennessä ”antanut anteeksi” suuren osan ohjaajan virheistä, mutta nyt on kyllä tämän pelin muututtava, jos meinataan Bimusta kunnon metsästyskaveri ja NOME –koira kasvattaa. Mistä tulikin mieleen yksi varmaan suurimmista puutteistamme: Meille ei itsellemme ole selvää, mitä kaikkia asioita Bimun kanssa haluamme ylipäätään jatkossa tehdä. Eikä me edes esim. A –kokeita ole käytännössä edes nähty, joten niiden ymmärtäminenkin on jo jonkinmoinen haaste. Pitäisi varmastikin nyt jotenkin aktivoitua ja lähteä tutustumaan uusiin asioihin ja koemuotoihin. Mutta kun tämä koko NOME –maailma sekä sen laajuus ja mahdollisuudet ovat alkaneet aueta vasta parin viime vuoden aikana, niin nytkin on sitten vielä ”ihan pihalla”. Vaikka sitä on näissä koiratouhuissa ollut mukana monessa (ainakin TOKO, VEPE, PK, kaverikoirat, MEJÄ), niin silti tämä NOME –maailma tuntuu edelleen kovin haastavalta. No, eihän tämä uuden opettelu ole pelkkään koiratouhuun rajoittunutkaan, vaan lyhyessä ajassa myös itse metsästämiseen liittyviä asioita on tullut opiskeltua, ampumista harjoiteltua ja metsästämiseen liittyviä kontakteja rakennettua. Paljon uutta siis pieneen päähän 2-3 vuodessa. Eipä ihme, että pieni pää on pyörällä. Mutta mutta, uutta mieli halajaa… Hirvitouhut edelleen kiinnostaisivat, samoin riistakolmioasiat… No, aika näyttää…

Hups, ajatus harhautui kauaksi… Nyt siis loma vielä hetken jatkuu ja saa nauttia siitä, että voi kerrankin harrastaa ja touhuta ihan sitä mitä mieli tekee. Ennen kuin taas alkaa tiukka arki… Nyt juuri on kuitenkin hyvä mieli, toivottavasti sitä on myös kaikilla blogin lukijoilla. Hyvää alkavaa syksyä kaikille J



VAHI-koe 17. ja 18.8.2014 - Esa ja Vega

Kesän mittaan tuli startattua viidesti MEJÄ -kokeessa ihan mukavin tuloksin, joten ajattelin kokeilla vielä VAHI (Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestys) -koetta Vegan kanssa. Kokeeseen osallistuminen edellyttää, että koiranohjaajalla on metsästyskortti ja hirvieläimen ampumakoe suoritettuna. Lisäksi koirakon tulee olla tarvittaessa käytettävissä haavoittuneen hirvieläimen jäljestämiseen.

Kokeeseen haluava ottaa yhteyttä VAHI -tuomariin ja sopii koepäivästä suoraan hänen kanssaan. Tuomari tekee koetta edeltävänä päivänä 1.5 – 2 km:n verijäljen. Jälkeä ei merkitä maastoon miltään osin. Jälki sisältää kaksi normaalia kulmaa sekä kaksi katkokulmaa ja viisi makuuta, joilta sammalta ei potkita rikki vaan ainoastaan tallataan. Kullekin makuulle asetetaan kapula. Hyväksytty koe edellyttää, että ohjaa tuo viidestä kapulasta vähintään kaksi tuomarille. Jäljen lopussa on sorkka. Alkumakuuta ei ole, vaan koiran tulee löytää jäljen alku osoitetulta matkalta (100 m) tieojan metsänpuolelta. Kun koira ohjaajan mielestä on löytänyt oikean jäljen, niin hän ilmoittaa siitä tuomarille. Tuomari kertoo, onko jälki oikea. Jos jälki on väärä, niin koe loppuu siihen. Aikaa jäljen löytämiseen on 15 minuuttia. Varsinainen jäljestysaika on 60 minuuttia ja ajanlasku alkaa jäljen löydyttyä. Koira jäljestää kytkettynä. Tuomari seuraa koirakon työskentelyä ensimmäiselle makuulle saakka, minkä jälkeen koirakko jäljestää loppumatkan yksin.

Sunnuntaina 17.8. olin Vegan kanssa tuomarin osoittamalla tien pätkällä ja Vega alkoi innokkaasti etsiä jälkeä. Jälki löytyi ihan alueen toisesta reunasta ja sitten vaan jäljelle. Tässä kokeessa ohjaajan on luotettava koiraansa ja myös kyettävä lukemaan koiraa tarkasti. Lisäksi tulee olla huolellinen, että koiran mahdollisesti varsin nopeasti ilmaisemat makuut tulee huomattua ja niillä olevat kapulat kerättyä. Selviydyimme kokeesta hyväksytysti ja niinpä tuomari yllättäen kysyi tulenko heti seuraavana päivänä uudelle jäljelle. No tottahan toki olin Vegan kanssa heti valmis!

Seuraavan päivän koe meni yhtä mukavasti läpi, sisältäen kuitenkin pari mielenkiintoista hetkeä. Ensin jäljen etsinnässä Vega lähti jäljelle, jonka oikeellisuutta hiukan epäilin. Niinpä en hätäillyt ilmoittaa jäljen löytymisestä. Pienen matkan jäljestettyään Vega kääntyikin takaisin ojan reunalle ja jatkoi etsintää löytäen oikean jäljen jonkin matkan päästä. Toinen tilanne tuli toisella katkokulmalla, jossa Vega meni syvän ojan yli ja aivan kauhean kuusikkotiheikön läpi. Epäilin ettei tuomari kyllä ollut vetänyt jälkeä moisen ryteikön läpi. Ryteikön takana oli aivan tuoreet hirven jäljet, joita Vega alkoi tarkastaa varsin perusteellisesti. Pelkäsin jo hukkaa, kun Vega viimein vakuuttui, ettei näistä hirvistä vuoda verta ja palasi ojan yli takaisin löytäen verijäljen varsin nopeasti. Loppu olikin sitten rutiinia.

Vega suoritti siis molemmat VAHI -kokeet hyväksytysti. Kolmanteen kokeeseen ei enää ole oikeutta osallistua, mutta sitä vastoin Vegalla on nyt oikeus osallistua hirvikoirien jäljestämiskokeeseen, joka suoritetaan jäljittämällä oikeaa hirven jälkeä. Hyväksytty suoritus antaisi sitten KVA-J arvon. Saa nähdä, vieläkö tähänkin kokeeseen Vegan kanssa lähden. Tästä päätöksestä riippumatta Vega joka tapauksessa vaikuttaa tasaisen hyvää jälkityötä tekevältä koiralta, jolla näyttäisi olevan myös kestävyyttä pitkäkestoiseen työskentelyyn. Niinpä tavoitteena onkin käyttää Vegaa nyt myös todellisissa vahingoittuneen hirvieläimen jäljestystilanteissa.

Olin jo laittanut MEJÄ-koehommat tältä kesältä hyllylle, mutta VAHI -tuomarin kannustamana olen nyt kuitenkin ilmoittautunut vielä MEJÄ -piirimestaruuskokeeseen. Että varmaan ainakin vielä kerran tänä kesänä sittenkin startataan… J