Kokeeseen haluava
ottaa yhteyttä VAHI -tuomariin ja sopii koepäivästä suoraan hänen kanssaan.
Tuomari tekee koetta edeltävänä päivänä 1.5 – 2 km:n verijäljen. Jälkeä ei
merkitä maastoon miltään osin. Jälki sisältää kaksi normaalia kulmaa sekä kaksi
katkokulmaa ja viisi makuuta, joilta sammalta ei potkita rikki vaan ainoastaan
tallataan. Kullekin makuulle asetetaan kapula. Hyväksytty koe edellyttää, että
ohjaa tuo viidestä kapulasta vähintään kaksi tuomarille. Jäljen lopussa on
sorkka. Alkumakuuta ei ole, vaan koiran tulee löytää jäljen alku osoitetulta
matkalta (100 m) tieojan metsänpuolelta. Kun koira ohjaajan mielestä on
löytänyt oikean jäljen, niin hän ilmoittaa siitä tuomarille. Tuomari kertoo,
onko jälki oikea. Jos jälki on väärä, niin koe loppuu siihen. Aikaa jäljen
löytämiseen on 15 minuuttia. Varsinainen jäljestysaika on 60 minuuttia ja
ajanlasku alkaa jäljen löydyttyä. Koira jäljestää kytkettynä. Tuomari seuraa
koirakon työskentelyä ensimmäiselle makuulle saakka, minkä jälkeen koirakko
jäljestää loppumatkan yksin.
Sunnuntaina
17.8. olin Vegan kanssa tuomarin osoittamalla tien pätkällä ja Vega alkoi
innokkaasti etsiä jälkeä. Jälki löytyi ihan alueen toisesta reunasta ja sitten
vaan jäljelle. Tässä kokeessa ohjaajan on luotettava koiraansa ja myös kyettävä
lukemaan koiraa tarkasti. Lisäksi tulee olla huolellinen, että koiran
mahdollisesti varsin nopeasti ilmaisemat makuut tulee huomattua ja niillä
olevat kapulat kerättyä. Selviydyimme kokeesta hyväksytysti ja niinpä tuomari
yllättäen kysyi tulenko heti seuraavana päivänä uudelle jäljelle. No tottahan
toki olin Vegan kanssa heti valmis!
Seuraavan
päivän koe meni yhtä mukavasti läpi, sisältäen kuitenkin pari mielenkiintoista
hetkeä. Ensin jäljen etsinnässä Vega lähti jäljelle, jonka oikeellisuutta hiukan
epäilin. Niinpä en hätäillyt ilmoittaa jäljen löytymisestä. Pienen matkan
jäljestettyään Vega kääntyikin takaisin ojan reunalle ja jatkoi etsintää
löytäen oikean jäljen jonkin matkan päästä. Toinen tilanne tuli toisella katkokulmalla,
jossa Vega meni syvän ojan yli ja aivan kauhean kuusikkotiheikön läpi. Epäilin
ettei tuomari kyllä ollut vetänyt jälkeä moisen ryteikön läpi. Ryteikön takana
oli aivan tuoreet hirven jäljet, joita Vega alkoi tarkastaa varsin perusteellisesti.
Pelkäsin jo hukkaa, kun Vega viimein vakuuttui, ettei näistä hirvistä vuoda
verta ja palasi ojan yli takaisin löytäen verijäljen varsin nopeasti. Loppu
olikin sitten rutiinia.
Vega suoritti
siis molemmat VAHI -kokeet hyväksytysti. Kolmanteen kokeeseen ei enää ole
oikeutta osallistua, mutta sitä vastoin Vegalla on nyt oikeus osallistua
hirvikoirien jäljestämiskokeeseen, joka suoritetaan jäljittämällä oikeaa hirven
jälkeä. Hyväksytty suoritus antaisi sitten KVA-J arvon. Saa nähdä, vieläkö
tähänkin kokeeseen Vegan kanssa lähden. Tästä päätöksestä riippumatta Vega joka
tapauksessa vaikuttaa tasaisen hyvää jälkityötä tekevältä koiralta, jolla
näyttäisi olevan myös kestävyyttä pitkäkestoiseen työskentelyyn. Niinpä
tavoitteena onkin käyttää Vegaa nyt myös todellisissa vahingoittuneen hirvieläimen
jäljestystilanteissa.
Olin jo
laittanut MEJÄ-koehommat tältä kesältä hyllylle, mutta VAHI -tuomarin
kannustamana olen nyt kuitenkin ilmoittautunut vielä MEJÄ -piirimestaruuskokeeseen.
Että varmaan ainakin vielä kerran tänä kesänä sittenkin startataan… J
