Ja sitten heti
perään samaisena sunnuntaina Esa ja Vega läpäisivät ensimmäisen vahingoittuneen
hirvieläimen jäljestämiskokeensa (VAHI). Ja seuraavana päivänä vielä toisenkin.
Juu, kiitokset vaan kaikille onnitteluista, välitän ne Esalle ja Vegalle J No, VAHI -kokeista ja jäljestämisestä
Esa on kertonut enemmän tämän blogin omassa jutussaan. Sen verran mainitsen
kuitenkin vielä, että Esakin on nyt sitten totaalisesti hurahtanut näihin
koiratouhuihin, minkä olen ilolla kuluvan kesän aikana pannut merkille.
Tervetuloa siis tämän sortin ”hullujen” kerhoon J
Jälkimmäisen
VAHI –kokeen päätyttyä maanantaina 18.8.2014 Vega ehti hengähtää vain pari
tuntia, minkä jälkeen alkoi parin tunnin ajomatka metsästysnouto (NOME)
–treeneihin. Hyvin meni treenit, Vegan itseluottamus alkaa pikkuhiljaa
vahvistua siinäkin. Oman näkemykseni mukaan edellisiin treeneihin verrattuna
nyt oli tapahtunut selkeä hypähdys parempaan suuntaan. Onhan niitä
peruskäyttäytymiseen liittyviä virheitä vielä iso nippu, mutta pikkuhiljaa
niitäkin toivon mukaan jaksetaan hieroa parempaan suuntaan. Nyt niihinkin
jaksaa taas keskittyä, kun tuo ohjaus alkaa edes hieman sujua. No, katsotaan
nyt, miten tämä NOME –homma lähtee etenemään… Tai sitten pitää vaan tunnustaa,
että Vega on niin henkeen ja vereen ”vihikoira”, että mitään muuta kuin
jäljestäminen ei sen ajatusmaailmaan kerta kaikkiaan mahdu… Nähtäväksi jää,
mutta vielä kyllä yritetään sitä NOME:akin harjoitella. Kokeet ovat ensi
viikonloppuna, joten sitten nähdään, missä vaiheessa osaamisessa todella
mennään.
Loma jatkui
edelleen kiireisenä. Ensin vauvaa katsomaan ja sitten takaisin sorsastamaan.
Eikä sorsan sorsaa, mutta mitäs siitä! Loppuviikosta sitten Seinäjoelle tottelevaisuuskoetta
tuomaroimaan. Sitä vaan ihmettelen, että ostettuani heinäkuun ensimmäisellä
viikolla uuden (käytetyn) auton, siihen on elokuun puoliväliin mennessä joku
(minä?) surauttanut 4000 kilometriä. Kauheaa, olisi varmaan sittenkin pitänyt
hankkia diiseli. Tai vaihtaa tämä koiraharrastus vaikka pitsin nypläykseen…
Toisen
lomaviikon alkajaisiksi nokkapelli osoitti jälleen ”virallista” kotia kohti ja
sieltä edelleen etelän suuntaan Bimun kanssa treenailemaan. Onneksi sain
Esankin mukaan apuriksi. Eipä tuota todellisuudessa paljon tarvinnut
houkutella, ”tuppasi” mukaan onneksi ihan oma-aloitteisesti. Treeni oli
erittäin onnistunut, paljon vinkkejä tuli. Koira toimi kyllä mallikkaasti,
mutta ohjaajalla on törkeän paljon oppimista! Ensiksikin, kaikki kehut ja
kiellot putkahtivat ohjaajan suusta aina 5 sekuntia myöhässä eli täysin väärin
ajoitetusti. Siinä sitä on jo harjoittelemista kerrakseen, tarkkaavaisuutta
lisää… Ja pilliäkin pitäisi pitää suussa eikä roikottaa tarpeettomana kaulassa
koiran kuonoa tökkimässä. Yllättävän vaikeaa on sekin, kun ei ole edes
tupakointitaustaa… Puhumattakaan niistä kaikista käden läpsyttelyistä,
virheiden katsomisesta läpi sormien, virheiden välttelyistä tehtäviä
helpottaen, kieltämisen välttelemisestä jne… Huh, onneksi Bimu on tähän
mennessä ”antanut anteeksi” suuren osan ohjaajan virheistä, mutta nyt on kyllä
tämän pelin muututtava, jos meinataan Bimusta kunnon metsästyskaveri ja NOME
–koira kasvattaa. Mistä tulikin mieleen yksi varmaan suurimmista puutteistamme:
Meille ei itsellemme ole selvää, mitä kaikkia asioita Bimun kanssa haluamme
ylipäätään jatkossa tehdä. Eikä me edes esim. A –kokeita ole käytännössä edes
nähty, joten niiden ymmärtäminenkin on jo jonkinmoinen haaste. Pitäisi
varmastikin nyt jotenkin aktivoitua ja lähteä tutustumaan uusiin asioihin ja
koemuotoihin. Mutta kun tämä koko NOME –maailma sekä sen laajuus ja mahdollisuudet
ovat alkaneet aueta vasta parin viime vuoden aikana, niin nytkin on sitten vielä
”ihan pihalla”. Vaikka sitä on näissä koiratouhuissa ollut mukana monessa
(ainakin TOKO, VEPE, PK, kaverikoirat, MEJÄ), niin silti tämä NOME –maailma
tuntuu edelleen kovin haastavalta. No, eihän tämä uuden opettelu ole pelkkään
koiratouhuun rajoittunutkaan, vaan lyhyessä ajassa myös itse metsästämiseen
liittyviä asioita on tullut opiskeltua, ampumista harjoiteltua ja metsästämiseen
liittyviä kontakteja rakennettua. Paljon uutta siis pieneen päähän 2-3
vuodessa. Eipä ihme, että pieni pää on pyörällä. Mutta mutta, uutta mieli
halajaa… Hirvitouhut edelleen kiinnostaisivat, samoin riistakolmioasiat… No,
aika näyttää…
Hups, ajatus harhautui kauaksi… Nyt siis loma vielä hetken jatkuu ja saa nauttia siitä, että voi kerrankin harrastaa ja touhuta ihan sitä mitä mieli tekee. Ennen kuin taas alkaa tiukka arki… Nyt juuri on kuitenkin hyvä mieli, toivottavasti sitä on myös kaikilla blogin lukijoilla. Hyvää alkavaa syksyä kaikille J
