Bimun yksitoista eloviikkoa tuli täyteen 3.2.2014. Normaali
päivärytmi alkaa nyt olla vakiintunut ja koko lauman keskuudessa on rauha
palannut pöyrremyrskyn jäljiltä taloon. Ruokavalio vaihtui pennun myötä koko
porukalle JahtiVahtiin, mikä näyttäisi sopivan kaikille. Vegan (siis tuon vajaa
kolmivuotiaan) turkki kiiltää enemmän kuin koskaan, joskin tuo varvasvälin
tulehdus ei ota parantuakseen. Tänään mennään hakemaan siihen antibioottikuuri,
mutta harkintaan jää vielä, voiko tuolla ruokamerkin vaihtamisella olla osuutta
asiaan. Itse luulen olevan pelkkää sattumaa, että tulehdus ilmaantui samaan
aikaan ruoan vaihtamisen aikoihin. Silti elää kuitenkin pienenpieni epäilys…
Bimu painaa nyt 9,2 kiloa ja saa nappuloita 5 dl päivässä. Ja
tietty kaikkea muuta pientä sen lisäksi. Jalkoja Bimulle on tullut pitkä pötkö
lisää ja runko venynyt samaan tahtiin. Tuntuu, että joka kerta kun Bimu herää
uniltaan, se on samalla venähtänyt mittaa lisää. Turkki on koko selän mitalta
tummunut. Ja tassut on kyllä varaosia jaettaessa sekaantuneet, sillä Bimulle on
langennut leijonan isot käpälät. No, onpa sitten lumikengät ihan omasta
takaa – niin no, jos sitä lunta vaan
olisi…
Koko katras on tuota Vegan tassuvaivaa lukuun ottamatta
ollut terveenä. Bimu tosin viime viikolla yritti tappaa siskoltaan anastamaansa
pehmolelua sillä seurauksella, että kumautti pikkuisen päänsä eteisen
laatikostoon. Kauhea kumaus kuului ja sen jälkeen sellainen huuto, että olin
aivan varma kuonon tai jonkin muun paikan haljenneen. Tarkempi tarkastelu
kuitenkin osoitti, että ainoa paikka mihin tuli kuhmu, oli Bimun suuri ego.
Eikä siihenkään loppu viimeksi niin suurensuurta pattia tullut, sillä Bimu oli parissa
minuutissa entisellään ja jatkoi pontevasti villejä leikkejään. Huh, emäntä kyllä
meinasi saada sydänkohtauksen, mutta onneksi siltäkin ainakin tällä kertaa
vältyttiin.
Sunnuntaipäivän kunniaksi Vega ja Bimu pääsivät hakua
treenaamaan. Vega haki ihan kivasti edellispäivänä sulatetut vaakut ja
fasaanit. Työ suoritettiin parityönä, kun treeni tehtiin kimpassa Vegan ikäisen
Komon kanssa. Kyllä Vega Komolle vauhdissa häviää, mutta ihan kivasti nenä
tuntuu olevan hommassa mukana. Palautukset oli kyllä pikkuisen falskeja, kun
uusia hajuja tuli Vegan nenään jo palautusvaiheessa. Pitääpä tuohon taas
kiinnittää huomiota, dameilla en moista ilmiötä ole havainnut. Bimu seuraili
hakutouhuja sivussa, mutta sai lopuksi tutustua itsekin vaakkuihin. Kivasti
kantoi pientä suuhun sopivaa harakkaa. Hieman hankalammaksi kantaminen meni
variksen kanssa, se mokoma otus kun levitteli siipensä koko ajan hujan hajan.
Mutta onnistuihan Bimu sitäkin otusta pienen matkaa esitellä. Fasaani taas oli
kiva, mutta kauhean iso! Sitä ei kerta kaikkiaan saanut ilmaan. Mutta oli se
kyllä niiiin kiinnostava. Kotona Bimu pääsi vielä kantamaan paljon paremmin
suuhun mahtuvaa kauriin sorkkaa. Mutta kaikki kiva loppui tälläkin kertaa
kesken ja mamma kiikutti nuo ihanat olennot jonnekin pois. Jeny odotteli laumaa
iltapäivän kärsivällisesti kotosalla. Nuorison saavuttua se totesi tyytyväisenä
koko lauman olevan koossa. Koko porukka sai ansaitsemansa ruoan, minkä jälkeen
uni voitti ja hetken aikaa oli AIVAN HILJAISTA.
Koko katras ulkoilee:
Mitä sieltä löytyy?
Hyrskyn myrskyn...
Hellä hetki
Katsokaa mitkä käpälät
Kylässä mamman työmaalla
