Bimun kolme
elinkuukautta tuli täyteen 15.3.2014. Terveystarkastus ja ensimmäinen rokotus
koettiin 12.3.3014. Terveystarkastuksen Bimu läpäisi kommenteilla ”Terve ja
reipas tyttö”. Rokotus koettiin hiljaisesti, kissan herkkunappulat veivät Bimun
huomion totaalisesti. Ainoa asia, mistä saimme tohtorilta kommenttia koski
Bimun ruokintaa. Tohtorin mielestä kannattaisi käyttää vielä penturuokaa, jotta
kalkin ja proteiinin tasapaino olisi paremmassa suhteessa (?). Vaihtoehdoiksi
saimme joko vaihtaa penturuokaan tai jatkaa nykyisellä Kanariisillä lisättynä
noin desilitralla jauhelihaa joka päivä. Päätimme jatkaa nykyisellä sapuskalla,
sillä meillähän se jauheliha on jo tähänkin asti kuulunut päivittäiseen
ruokavalioon. Hieman tuo ruoka-asia kyllä jäi mieltä vaivaamaan, liiallinen
kalkki kun voi olla syys erilaisiin luuston kehitysongelmiin. Pitäisikö nyt
sitten välttää muita kalkkipitoisia tuotteita esim. luita, piimää, raejuustoa
jne? Miten nämä koirankin ruoka-asiat voivat olla AINA yhtä vaikeita! Teki niin
tai näin, niin aina tuntuu tulevan huteja…
Samaa vauhtia
on terveystarkastus ja rokotus suoritettu nyt myös Vegalle. Vegallakin kaikki
oli ihan hyvin, joskin se varvastulehdus on vaivaillut. Antibiootilla on nyt
kuitenkin jo rauhoittunut, joskin ihon alla ”patti” vaikuttaisi edelleen
olevan. Ruoka vaihdettiin takaisin JahtiVahdista Profineen, jotta voivaan
varmistua siitä, että sillä ei ole vaikutusta asiaan. Sitä meinaamme nyt sitten
syöpötellä seuraavat 15 kiloa, minkä jälkeen palataan taas JahtiVahtiin ellei
tassu yllättäen aivan ylenpalttisesti parane.
Jeny joutuu
odottamaan terveystarkastusta ja rokotuksiaan vielä Bimun seuraavaan
rokotuskertaan asti. Sinne sitten pyrähdetään 9.4.2014 molempien kanssa. Ja
sitä ennen tietty on vielä yksi madotus Bimulle.
Vaan mihin on
kadonnut meidän pikkuinen pentumme? Enää sitä ei ainakaan meiltä löydy! Meillä
on noiden aikuisten lisäksi vain yksi epämääräisen pitkäkinttuinen ja
pitkärunkoinen ruipelo, joka lattialla etujalat edessä ja takajalat takana
sojottaen on jo lähes metrin mittainen. Ja ne käpälät ovat edelleen aivan
epäsuhtaisen suuret… Ja tällä hetkellä pää on vähän epäsuhtaisen pieni…
Ja jotta arki
ei olisi liian auvoista, niin tällä viikolla iski ripulitauti Jenyyn. Meni
päivässä ohi, joten ei siinä sen kummenpia, mutta viime yönä sama tauti iski
Bimuun. Perhana, että harmittaa. No toivottavasti menee yhtä nopeasti ohi kuin
Jenyllä. Huomenna kun on risusavottakin tiedossa.
Kaikenlaisia
perusjuttuja on edelleen treenailtu. Bimu sai taas ottaa mallia kun Vega nouti
dameja. Kiinnostushan siinä heräsi ja Bimukin alkoi nostella omia pikkuruisia
damejaan, jotka maahan oli laskettu. Pienellä vinkkauksella toi ne myös emännän
ylpeään kätöseen. Kotona ollaan aina silloin tällöin nosteltu damia tai
pesäpalloa lattialta emännälle ja palkaksi on tullut sitten frolicin palanen.
Hieman on huono omatunto, että tätäkin koiraa tulee taas palkkailtua noissa
perusharjoituksissa makupaloilla. Ei varmaan pitäisi, mutta se koulutustyyli
tuntuu vaan NIIIIN olevan verissä. Sitä paitsi oppiminen tuntuu tapahtuvan niin
nopeasti ja mieluisasti, kun palkkoja tulee. Ei varmaan silti pitäisi… Vai…?
Malttia eli
paikalla istumista ja paikalla makaamista on harjoiteltu edelleen ihan pienillä
matkoilla. Silloin kun Vega on vieressä tekemässä mallisuoritusta, voidaan
ottaa jo hieman enemmänkin matkaa. TOKO –seuraamista (kontaktia) on harjoiteltu
lähes pelkästään vasta sisällä, mutta remmissä mukana tulemista kyllä lenkeillä
päivittäin. Nyt on välillä otettu Vegakin mukaan, jolloin Bimu kulkee remmissä
emännän vasemmalla puolella ja Vega Bimun vasemmalla puolella. Bimun velipojan
blogista nappasimme vinkin, että eteen lähettämistä voisi alkaa pikkuhiljaa
kokeilla. Hyvinhän se onnistui Hailuotolaisten neuvoilla: nakeroita parin
metrin päähän ja eikun lähettämään. Kyllä se siitä lähtee. Luoksetuloa on tehty
sekä kutsulla että pillillä. Ja aivan hiljan on sivulle –komentoon yhdistetty
yksi pillin vihellys juuri kun takapuoli on pyllähtämässä kanveesiin. Mitähän
muuta me ollaankaan tehty? No, reippaita metsälenkkejä ainakin, Mukavaa tuntuu
Bimulla olevan, kun saa vapaana siskojen kanssa temmeltää. Ai niin, ja viime
viikolla Bimu kasteli talviturkkinsa. Kävi nimittäin niin, että aamulenkeillä
kiinnostava joki veti jälleen puoleensa ja sitten se tapahtui: Bimu kurkotti
vettä kohden uteliaisuuttaan ja pulahti koko veijari jokeen. Hyvin näyttää
uivan ja hyvin pääsi kapuamaan itsekseen jykähkön pengermän yli rantaan. Sitten
vaan pari terhakkaa ravistelua ja sitten perään kunnon kirmaisut risukossa.
Eipä näyttänyt ainakaan traumoja jäävän, tuskin noteerasi moista mitenkään.
Ainakin se kuono on edelleen sinne jokea kohti vetänyt… Mikä lie siinäkin niin
kiinnostaa.
Bimu on 'hyllytetty'
Vega ja Como treenaamassa
Vauhdin hurmaa
Mihinkä te muut jäitte?
Nyt on tukka hyvin, saa kuvata!
