Bimu NOME A -koulutuksessa

Loistavan hieno lauantai takana! Olimme Bimun kanssa Noutajien A-metsästyskokeen koulutuksessa Terälahdessa. Kouluttajana oli Eeva-Liisa Kauppila ja jahtimestarina Janne Kauppila. Ja kiitokset loistavista järjestelyistä kuuluu Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen puuhakkaalle Nome –toimikunnalle :)

Päivä alkoi arvonnalla, jossa Bimulle ”arvottiin” nuoren ikänsä vuoksi suoritusvuorolle 1. Viereen ”arvottiin” kokenut konkari, sillä haavakoita  kouluttaja ei halunnut Bimulla noin nuorena vielä teettää. Loput kahdeksan osallistujaa sitten arvottiin ihan oikeasti. Heti alussa päätin, että Bimu tulee olemaan taluttimessa koko koulutuksen ajan. Tämä siksi, että en halunnut ottaa yhtään riskiä siitä, että koira kuumentuisi ja huomaamattani pääsisi sinkaisemaan paukkunoutoon. Lisäksi halusin, että pääsen heti puuttumaan, jos seuraamisosuudet eivät ole täsmällisiä.

Arvonnan jälkeen siirryttiin passiin pellolle. Edessämme sijaitsi isohko metsäsaareke, joka oli ympäröity ampumaketjulla. Ajo käynnistettiin ja paikalle valjastetut spanielit alkoivat fasaanien ylösnoston. Aina sopivan fasaanimäärän tipahdettua peltoon ja myös aina haavakkotapauksessa ajo keskeytettiin ja koirat noutivat riistan. Bimu ei päässyt aloittamaan, sillä heti kättelyssä kohdalle sattui haavakko ja niinpä kokenut vieruskaverimme pääsi tositoimiin. Seuraavaksi tuli Bimun vuoro noutaa. Bimu ihmetteli fasaania tovin, mutta toi sen sitten reippaasti ohjaajalle. Ja homma jatkui sitten samanmoisena lounaaseen asti. Tarkkaavaisesti mutta rauhallisesti Bimu jaksoi seurata muiden touhuja. Lounasajan lähetessä siirryimme kaikki saarekkeen toiselle puolelle, josta koirakot lähetettiin yksi kerrallaan ohjauksella saarekkeen sisään ja siellä vapautettiin lähihakuun. Bimu nouti fasun hyvin, mutta sitten kymmenen metrin päässä ohjaajasta tiputti otuksen ja alkoi yökkiä höyheniä suustaan. Nosti linnun kuitenkin uudelleen ja toi ohjaajalle. Jatkoi sitten vieläkin höyhenten sylkemistä. Koska Bimu jo pikkuisen ennen omaa noutovuoroaan alkoi vaikuttaa hieman keskittymiskyvyttömältä, poistuimme oman noutovuoromme jälkeen hernerokan lämmitykseen.

Iltapäivällä siirryimme rantaan, jossa lähdimme liikkumaan walkup:ssa rannan suuntaisesti. Spanielit nostivat jälleen rantarisukoista fasaaneja. Bimulle osui noudettavaksi lintu, joka ehti lentää keskelle järveä. Aika pitkä ohjaus siitä siis tuli. Bimu eteni ohjauksen mukaisesti viistossa suunnassa kaislikon ulkoreunaan saakka, mutta siinä maaston vaihtuminen teki kepposet. Pysäytin koiran ja ohjasin uudelleen eteen pillillä. Koira eteni, tosin jonkin verran sivuun oikeasta suunnasta. Bimu sai kuitenkin siinä vaiheessa joko vainun tai jopa näköhavainnon fasusta, jonka toi vikkelästi ohjaajalle. Vähän hidasteli jälleen ohjaajan lähellä, minkä takia sain ohjeeksi jatkossa kehua koiraa sen lähestyessä. Harjoitus jatkui. Jossain vaiheessa pudotuksia tulikin sitten kerralla oikea rypäs, jotka putosivat sinne tänne rannan tuntumassa olleelle lumiselle sänkipellolle. Taitavimmat koirakot hakivat linnut pellolta rannasta lähettäen. Lopulta pellolla oli enää kaksi lintua. Marssimme koko porukka pellolle ja vuorossa olevat ykkönen ja kakkonen saivat noutaa viimeiset pudotukset pellolta. Koska toinen pellolle pudonneista oli haavakko, sai kokenut parimme aloittaa. Hieno nouto, kuten muutkin sen koiran suoritukset olivat. Bimulle tuli noudettavaksi komea kukko. Matka ei ollut pitkä, mutta pikkuisen sivuun ohjaus jälleen ohjautui. Eipä hätää, Bimu bongasi tuulen alapuolelta haisun reippaasti ja kiiruhti linnulle. Bimu otti linnun suuhunsa, jolloin kävi ilmi, että se ryökäle oli nyt sitten kuitenkin haavakko! Bimun ote oli sen verran kevyt, että kukko pääsi karkuun, mutta Bimu kiiruhti perään. Eipä ehtinyt lintu ottaa kuin pari askelta, kun oli jo uudelleen Bimun suussa. Edelleen Bimulla oli lieviä vaikeuksia, kun kukkopoika tomerasti pisti vieläkin hanttiin. Reippaasti Bimu lähti palautukseen ja tässä vaiheessa muistin kehua lähestyvää koiraa. Se tuntui auttavan kummasti ja Bimu teki TODELLA mallikkaan palautuksen ilman hidastelun häivääkään. Hieno suoritus, vaikka itse sanonkin J Tässä vaiheessa sekä kouluttaja että minä olimme sitä mieltä, että nyt on Bimun päivä pulkassa. Neljä noutoa, puoli päivää passissa ja loppupäivä walkup:ssa. Olihan siinä nuorelle koiralle jo ihan hirveästi uutta ja ihmeellistä. Kirmasimme viimeisen noudon jälkeen yli lumisten peltojen leikkien ja riemusta kiljahdellen. Toivottavasti Bimu siinä sai sillä tavalla kunnon palkan hienosta noudosta ja samalla mahdollisuuden purkaa päivän stressit. Bimun loppupäivä kului sitten autossa torkkuen. Itse lähdin vielä illan osuuteen, jossa muut vielä passissa odottelivat metsään putoilevia lintuja. Sen osuuden jälkeen päivän koulutus päättyi.

Kotiin ehdimme kuuden jälkeen illalla. Päivä oli siis pitkä ja tiivis, mutta kumma kyllä Bimu oli hyvin ”normaalin” oloinen. Ei vaikuttanut stressaantuneelta eikä ylen määrin väsyneeltäkään. Nokoset tietty otti, mutta jotenkin jäi sellainen fiilis, että Bimun rauhallisuus ei ollut päivästä järkkynyt. Itsellänikin oli loistava fiilis, ihan nappi päivä oli takana. Tosin, sen verran väsynyt olo oli, että nippa nappa jaksoin illan pimeydessä kotiin tuomisiksi saadun fasun nylkeä pakkaseen.

Hieno päivä kertakaikkiaan J Aivan varmasti tavoitteenamme on jatkossa myös A –kokeet. No niin no, siis jos vaan taidot kokeeseen asti sitten joskus tulevaisuudessa riittävät…

Alkulämmittelyä

Walkup jäällä

Haavakkonouto